maanantai 29. helmikuuta 2016

Jos on aallot korkeita, ollaan samalla puolella

Kuluneet päivät ovat olleet yhtä hullunmyllyä. Yhdistelmä tulehtuneita ihmissuhteita, suuria taloudellisia rasitteita sekä hetkiä vakavasti sairastuneen läheisen vierellä ovat saaneet stressitason melko tavalla normaalia korkeammalle ja jaksaminen on ollut kortilla. Uupumus ei kuitenkaan paina lainkaan yhtä isosti kuin tunne siitä, ettei riitä vaikka kuinka yrittää. Haluaisin olla enemmän, mutta kun en vain ole. En sitten millään.

Nuutin kanssa tilanne on mikä on. Jalan turvotus on laskenut ja nyt pitäisi tehdä päätös tikataanko vaiko ei. Olen vähän kahden vaiheilla. Tikkaaminen tekisi haaverista siistimmän, mutta tarkoittaisi sitä, että se pitäisi avata uudemman kerran. Tiedän yhden erittäin pieleen menneen uudelleenavauksen ja meikäläisen tuurin tuntien ko. kauhuskenaario olisi taatusti se mitä meidänkin tarinamme noudattelisi. Tai sitten ei, mistäpä sitä tietää. Kaikki on aina mahdollista - niin hyvässä kuin pahassa. Joskus sitä vain toivoisi oikeiden vastausten tipahtavan eteen vähän pienemmällä pähkäilyllä.

Rumahan se on, mutta yllättävän hyvin parantunut.

Kaiken sekasorron keskelle viikonloppu toi onneksi mukanaan myös monia hyviä hetkiä. Aurinkoinen kevätsää sekä aina yhtä iloinen karvaturpa tekivät eilisestä täydellisen. Tuntui hyvältä nähdä "kolme muskettisoturia" taas yhdessä omalla, suurella laitumellaan, onnellisina ilman takkeja ympäriinsä maleksien, piehtaroiden, leikkien ja toisiaan rapsutellen. Pienen hetken ajan hevosentuoksuisen kuplan ulkopuolella kärsimättöminä odottavat ongelmat olivat kauempana kuin mikään todellinen.

Vaikka mielessä pyörii painavia asioita, olen äärettömän kiitollinen siitä, että ympärilläni on joukko maailman parhaita ystäviä. Ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ja pelkästään kuuntelemalla keventävät harteilla olevaa taakkaa enemmän kuin osaan kiitoksillani kuvata. Olette korvaamattomia  Postaamista eivät ole vaikeuttaneet yksin voimien vaan ennen kaikkea tietokoneen puuttuminen, ja tästä syystä myös linkitä blogisi -härdelli on venähtänyt ihan luvattoman pitkälle... Pahoittelen! Yritän saada sen julkaisuun mahdollisimman pikaisesti. Mitä muuta haluaisitte täältä lähitulevaisuudessa lueskella?

Ne suuret rakkaustarinat on tosia

Toivottavasti teidän maaliskuunne alkaa hieman pirteämmissä tunnelmissa!
Joko olette päässeet ihastelemaan lumen alta heräilevää luontoa ja nauttimaan eläinten karvanlähtöajan riemuista, tai kenties kiirehtineet ottamaan kaiken ilon irti mahdollisesti loppusuoralla olevasta talvesta?

22 kommenttia:

  1. Voi ei, sullahan on nyt vähän rankkaa:'( Jaksamisia sulle todella paljon ❤ Teet aivan varmasti Nuutin haavan kanssa sen oikean päätöksen, mikä se sitten ikinä oikein onkaan❤
    Itse olen nauttinut mahtavista säistä ja yrittänyt elää hetkessä. Aika ihanaa!
    Mua kiinnostaa ihan peruskuulumiset, toivekuvapostaukset, kysymyspostaukset, oikeastaan kaikki, mitä sä julkaiset täällä ❤

    Pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No rankalta tämä kieltämättä vähän tuntuu :( Kiitos kivasta kommentista ja tsempeistä, näistäkin saa kyllä kummasti voimaa ♥

      Poista
  2. Vaikka haavaa en livenä ole nähnytkään niin itse jättäisin tikkaamatta. hyvännäköinen tästä katsottuna ja kohta on semmoinen, että taitaa liike saada nesteitä valumaan, että puhdistuu periaatteessa itse kokoajan. Omalla oli haava takajalassa, 10 tikkiä laitettiin ja kolmessa päivässä ei yhtään ollut jäljellä tikkejä. Kohta oli sellainen, että liikettä oli jatkuvasti. Liikalihaa jouduttiin aineilla hoitamaan, mutta kun tarpeeksi ajoissa huomattiin niin nätti jalka tuli. Periaatteessa se olisi alunperinkin pitänyt avona hoitaa, mutta joku iso suoni oli mennyt poikki niin ei tyrehtynyt ollenkaan. Jaksamisia sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tikkaamattomuuden puoleen taidan itsekin kääntyä :)

      Poista
  3. Rakastan talvea, mutta kevät on myös ihanaa aikaa! Karvanlähtöä lukuunottamatta, tosi pörröistä shettistä kun harjailee on siitä ilo kaukana.. :D Tsemppiä sulle kaikessa, kyllä asiat tuppaa aina kääntymään parhain päin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voin vain kuvitella...! :D Kiitos kovasti ♥

      Poista
  4. Mun hevosella oli täsmälleen samassa paikassa (jos nyt oikein osaan katsoa) iso haava vuosia sitten ja siitä ei jäänyt minkäänlaista jälkeä. Oli ruma pitkään ja olin siitä huolissani, mutta nykyisin karvan seassa tuntuu vain vähän kovempi kohta, mutta mitään ei näy päälle päin. Ei tikattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, helpottava kuulla, kiitos! Ei taideta mekään tikata :)

      Poista
  5. En itse tikkaisi. Suuri osa haavoista paranee parhaiten ihan omin avuin tai korkeintaan oikean lääkityksen voimin.

    Tsemppiä vaikeuksien keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, taidetaan mekin jättää tikkaamatta :) Kiitos!

      Poista
  6. Voi Nuudeli <3 mun tarjous on edelleen voimassa jos haluu päästä tuulettamaan pääkoppaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos, melkein unohdin! Hitsi kun sais johonkin sopivan rakosen tsekattua, ois aivan ihanaa ♥

      Poista
  7. Tuntuu että täällä Kuopiossa on ikitalvi, pakkasta -10, liukasta ja lunta tulee loputtomiin. Mutta karvoja saa kerätä, kotona, tallilla ja koulussa. :D Tsemppiä sulle kevät"draamaan". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, epistä! Lumi kelpais mulle paremmin ku hyvin, täällä etelässä kun tuntu talvi kestävän sen pari viikkoa mitä niitä kovempia pakkasia kesti, pah... No, ehkä seuraavalla kerralla parempi onni :D Kiitos!

      Poista
  8. Ikävä kuulla että sulla on taas vastamäkiä :( Ei voi kun toivottaa voimia ja jaksamista, ehkä kevät tosiaan auttaa edes vähän siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, eiköhän tämä tästä tosiaan hiljalleen taas iloksi muutu :)

      Poista
  9. Sulla on kyllä ollu ihan liikaa vastoinkäymisiä... Jaksamisia! Ja Nuutille pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  10. Jos haava on liikkuvassa paikassa, ei kannata tikata. Kinner on yksi hankalampia alueita hoitaa, mutta kuvan perusteella haava onneksi näyttää ihan hyvältä. Ompeleminen voi tosiaan tehdä suurempaa vahinkoa kuin auki jättäminen jos ollaan jo tavallaan "selvillä vesillä". Peikollakin on nyt vatsassa kaksi haaveria joista toinen oli pakko tikata kun nahka lerputti niin rumasti, mutta taaempana nälkäkuopan tuntumassa oleva vain puhdistettiin ja nyt ollaan myös sulfalla. Erittää nesteitä, mutta ei ole tulehtunut vaikka eräs täti niin asiantuntevana pelotteli ;-) Kudosnesteiden valuminenhan on ihan luonnollista. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosia puhut, kiitos, taidetaan jättää tikkaamatta. Voi Peikkoa, mitäs se on hillunut...? Toipumisia sinnekin siis!

      Poista
  11. Tikkaamatta jättäisin minäkin, haava näyttää ihan hyvälle. Liikalihan kasvamisen estämiseksi suosittelisin kipsiä haavan päälle mutta taitaa olla hankala paikka saada sitä siinä pysymään... Toivottavasti ette sitä tarvitse, tsemppiä paranteluun!

    VastaaPoista
  12. Paranemisia!:/ Paljon on kyllä ollut vastoinkäymisiä teillä... Toivottavasti lähtee parantumaan hyvin. <3

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !