sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Haaveena P.R.E


P.R.E, eli Pura Raza Española, josta - pääosin Espanjan ulkopuolella - käytetään myös epävirallista nimitystä andalusialainen, on rotuna kiehtonut minua jo vuosia. Siinä on sitä jotakin: nöyrää temperamenttia, pehmeää voimaa, nopeutta ja sanoinkuvailematonta karismaa. Muistan kuinka joskus pikkulikkana innostuin kun Espanjan lämpimässä illassa kävelimme kaupungilta kotiin ja huomasin vastakkaisessa rinteessä kokonaisen hevoslauman. Siihen ne olivat päivän aikana muuttaneet, keskelle pöheikköä, monen monta toinen toistaan upeampaa puhdasrotuista espanjalaista kaikissa maailman väreissä. Olisin voinut katsella niitä vaikka koko yön, niin luvattoman kauniita ne olivat.

Siitä saakka olen ollut varma siitä, että vielä jonakin päivänä käyn hakemassa itselleni oman samanlaisen aina Espanjasta saakka - ellen sitten samalla reissulla jää sinne itsekin. Siinä sitä olisikin unelmaa kerrakseen. Huvittavinta on, ettei se käytännön tasolla edes tunnu järin kaukaiselta. Sen kuin ottaisin ja lähtisin vain. Maan eteläisin rannikkoalue niin ihmisineen kuin paikkoineen on tuttua, mutta siirron tekeminen vaatisi vielä sen kuuluisan rohkaistumisen. Päätöksen irroittautua täällä pyörivästä arjesta, hypätä "tuntemattomaan" ja ottaa vastaan tavallaan ihan uusi elämä. Sanon aina, että jos minulla ei olisi Nuuttia, olisin jo mennyt, mutta siinä taitaa olla vain puoli totuutta - olinhan minä jossakin vaiheessa sille auringon alta tallipaikkaakin katsomassa.

My kind of boys club. Tällä tavoin ne orit siellä Espanjassa ilman ihmisiäkin seisovat, sulassa sovussa vieri vieressä.

Joka tapauksessa, unelmia on hyvä olla. Osa toteutuu, osa ehkä ei, mutta ne auttavat jaksamaan kun päivät tuntuvat painavilta ja harmailta. Eikä koskaan ole liian myöhäistä, sillä niin kauan kuin on elämää on myös mahdollisuuksia. Kliseistä, mutta niinhän se on.

Olen muutaman kerran sekä Espanjassa, että Suomessa päässyt kokeilemaan, miltä viisisataa kiloa kuohuvaa espanjalaisverta tuntuu ja voin sanoa leijuneeni aika korkealla sen jälkeen. Vaikka Nuutti osaa halutessaan olla uskomattoman kevyt ja pehmeä, jää sekin kyllä tässä suhteessa kakkoseksi. Kuten ratsastuksenopettajani Espanjassa sanoi: "ne tuntuvat ajattelevan kanssamme samoilla aivoilla". Siltä se tosiaan tuntuu, espanjalainen parhaimmillaan. Kuin se lukisi kaikki toiveemme jo kauan ennen kuin edes itse tajuamme niitä.

Kolme ylintä kuvaa @ Feria del caballo 2016, © Jeppe Maarit Puuperä.

Monet rotua tuntemattomat tuntuvat mieltävän P.R.E:t - kuten myös muut barokkirodut - selättöminä kipittäviksi näytöshevosiksi, mikä johtunee siitä, että näitä ei juuri missään tapaa. Sitten kun joku joskus eksyy Apassionataan tai YouTuben ihmeelliseen maailmaan ja näkee siellä yhden kuuliaisuutensa ja teknisen osaamisen suhteen huippuunsa viritetyn, ei niin laajaliikkeisen yksilön, leimaa koko rodun käyttökelvottomiksi kiiltokuvahevosiksi. Vaikka totuushan on aivan toinen. P.R.E on hyvinkin monipuolinen harrastehevonen - paitsi ratsastusta, myös muita harrastusmuotoja ja "oheistoimintaa" silmällä pitäen. Espanjassa näkee paljon todella, todella upeita, suuresti ja elastisesti liikkuvia yksilöitä, jotka kuulemani mukaan usein myös hyppäävät hyvin ja mielellään, mikäli ne on siihen opetettu. Eivät tietenkään yleisesti ottaen yhtä pitkälle kuin kyseiseen touhuun jalostetut puoliveriset, mutta monestikin mutkatta aina 120cm-tasolle saakka, toisinaan pidemmällekin. Minkä kokoisia ratoja te olette espanjalaisten tai muiden barokkihevosten kanssa hypänneet?

Saara Lohenoja ja Amoroso LXXI 100 cm-luokassa Tuomarinkylässä vuonna 2013, © MAD Graphics.

Fyysisesti P.R.E on kuitenkin omiaan ennen kaikkea kouluhevosen roolissa ja se onkin ainoa puhdas rotu, jonka edustajia vuodesta toiseen tapaa Olympialaisten kärkikahinoissa. Sillä on ilmiömäinen kyky koota ja kantaa itsensä niin, etteivät vaativammatkaan liikkeet tuota hankaluuksia ja entisaikojen tunnettu ratsastajataituri Francois de la Gueriniere vuonna 1731 toteeakin siitä näin: "kaikki kirjailijat ovat asettaneet etusijalle espanjalaisen hevosen ja pitäneet sitä parhaana maneesissa työskentelyyn. Syynä ovat sen notkeus, voimavarat ja luontaiset taipumukset esiintymiseen ja paraateihin, sen uljaus, viehkeys ja jalous". Liikemekaniikaltaan se on hyvin erilainen kuin samoilla kentillä nähtävät puoliveriset urheiluhevoset (mihin liittyen kannattaa lukea teksti tämän linkin takaa), mutta monien vieroksuma pysty sekä usein hieman melova liike ei suinkaan kerro jalkojen asentovirheistä tai muistakaan ongelmista, vaan on rakenteesta johtuen rodulle tyypillinen ominaisuus siinä missä esimerkiksi islanninhevoselle taipumus tölttiin ja passiin, joita käyttäen ne liikkuvat myös ilman ratsastajaa.

Tavallisten, tänäkin päivänä valkoisten aitojen sisällä nähtävien kouluratsastusliikkeiden - kuten passage ja piaffe - lisäksi monet barokkirodut taitavat näppärästi myös ns. korkean koulun temput, joista enää käytössä ovat pääasiallisesti kolme tärkeintä: levade, courbette ja capriole. P.R.E on alunperin jalostettu Espanjan armeijan käyttöön ja edellä mainitut liikkeet on aikanaan kehitetty puhtaasti sodankäyntiä ajatellen. Niiden tarkoituksena on ollut päästä irti vihollisen jalkamiehistä ja maksimoida iskuvoima hieman korkeammalta käsin.

Apassionata 2015 ja espanjalaiset, © meikäläinen.

Olen aina tykännyt historian tonkimisesta - niin koulun penkiltä kuin kotisohvaltakin käsin - ja erityisesti P.R.E-hevosista olen kaivanut esille vähän yhtä sun toista. Tiesittekö esimerkiksi sen, että niistä polveutuvat mm. lipizzat ja friisiläiset? Vaikutus myös esimerkiksi monen keskieurooppalaisen ratsurodun sekä Amerikan mustangin syntyyn on kiistaton. Jälkimmäinen on suoraa seurausta konkistadorien valloitusreissuille, joiden aikana irti päässeet hevoset muodostivat keskenään laumoja, villiintyivät ja jäivät lopulta pyörimään aroille Yhdysvaltain länsiosiin sekä Meksikon alueelle. Suuressa osassa mustangeja on edelleen nähtävissä selkeä espanjalaisleima.

Etsin teille muutamia videoita omasta mielestäni varsin kivoista P.R.E-hevosista, mitä tuumaatte?


Iki-ihana, kerta toisensa jälkeen kylmät väreet nostattava Fuego, jota voisi ihailla loputtomiin... Tällä tavalla niiden pitää liikkua...!


Tämä kannattaa katsoa. Erilaisia P.R.E-hevosia esittämässä lisättyä ravia.

Liki täydellisen värinen komistus

Toinen upea punainen: Garboso LXXXVII.

Hevonen videolla vasta 5 v., tulevaisuuden Fuego... ;)
 

Pienehkö P.R.E-hevonen 110cm radalla. Samalla nimellä löytyy useita muitakin estevideoita, myös 120cm-tasolta.


Mukavan sporttinen malli, ja tarmokas piaffi - joskin takaosa voisi tietenkin olla paremmin alla.

Laadukas hevonen, joka kuitenkin on monien näytöshevosten tapaan ratsastettu takaosastaan "matalaksi" (ja sitä kautta selättömäksi), jotta liike olisi ratsastajalle mahdollisimman helppo istua. Jos katsotte pidemmälle, huomaatte miten liikkeestä kuitenkin löytyy rehellistä voimaa ja laaja-alaisuutta. Leveä kuva vähän vääristää, sillä todellisuudessa kyseessä on rakenteeltaan hyvinkin ihanteellinen ja sopusuhtainen hevonen, jolla on näyttävän ravin lisäksi hieno laukka.


Olen jo ottanut selvää mitä kautta sitä omaa espanjalaista kannattaisi lähteä etsimään, joten toimintasuunnitelma on valmiina tulevaisuuden varalta. Lisää rodusta sekä mm. sen Suomessa asuvia edustajia voi tiirailla Suomen P.R.E-yhdistyksen sivuilta. Muiden barokkirotujen muassa näihin voi Suomessakin tutustua myös livenä esim. Ypäjällä tänä vuonna 27.8. järjestettävillä Barokkihevospäivillä. Kannattaa suunnata katsomaan, tai vaikka kilpailemaan, jos tallista löytyy P.R.E, lusitano, lipizza, friisiläinen, frederiksborg (voi, tällainen oli meidän Patrick... ), knabstrup, kladrub tai crusado, eli risteytys, jossa on todistettavasti väh. 50% barokkirotua.

Koulukisojen ja Barokkimestaruuden lisäksi Ypäjällä on nähtävillä erilaisia ohjelmanumeroita, joiden tarkoituksena on tuoda esille barokkirotujen monipuolisuutta. Nämäkin kuvat © Jeppe Maarit Puuperä, kiitos!

Postauksessa lähteenä käytetty mm. http://www.ancce.es/nueva/ sekä http://www.iberico.fi/barokkirodut (lainaukset poimittu täältä, ovat peräisin Yann-Arthus Bertrandin teoksesta Hevoset).

Onko teillä omakohtaista kokemusta P.R.E-hevosista tai muista barokkiroduista? Minkälaisia mielipiteitä ne teissä herättävät?

28 kommenttia:

  1. Hitsi kun on hieno! Pre on kuulunut muinoin omiin lempirotuihin siinä pikkuhevostyttövaiheessa mutta nykyään on nuo suomenhevoset edellä :') Eiköhän tommonen jokatapauksessa tulisi omaan tulevaisuuden talliin sitten joskus, hehheh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, nää on kyllä todellisia satuhevosia :) Mäkin haaveilen, että joskus ois se oma paikka minne näitä keräillä!

      Poista
  2. On kyllä upeita hevosia! Mä en barokkiroduista oo ratsastanu muilla ku friisiläisillä, yhellä oon hypänny jotain 60-70 korkeita ratoja, mutta isommilla se tosi helposti tökkii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Voih, sillä ei varmaan liiemmin ole hypelty? Minäkin olen tavannut muutaman friisiläisen, jotka ovat aika epävarmoja esteillä. Eihän niitä siihen puuhaan ole tehtykään, mutta paljon vaikuttaa tosiaan myös kasvatus ja koulutus :)

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoista luettavaa ja omaperäinen postaus, en ole muissa blogeissa törmännytkään tämmöisiin :)
    Tosi kaunis rotu, oikea unelma. Omaa silmää miellyttävät myös friisiläiset, niitä oon lapsesta asti ihastellut. Pääsis vaan joskus selkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva jos pidit! Älä muuta virka, nämä ovat kyllä satumaisia!vFriisiläiset ovat tosiaan myös varsin näyttäviä otuksia, yksi joskus aikoinaan melkein vei sydämenkin! Niin helppo ja pehmeä, siellä oli mukava 10-vuotiaankin keikkua :)

      Poista
  4. Hieno postaus ja niin upea rotu! Itse olin nuorempana vuoden työkomennuksella Espanjassa ja kävin silloin ratsastamassa yhtä vanhempaa espanjalaista herrasmiesoria. Ei ole kyllä yksikään hevonen koskaan saanut aikaan sitä tunnetta, mikä sen selässä istuessa tuli. Kaikki oli helppoa, hevonen toimi kuin ajatus. Vielä vanhoilla päivillään oppi nopeasti uusia temppuja ja löysi mm. hyppäämisen riemun. Selästä käsin mentiin ihan pikkuruisia vain, mutta vapaana sai leikkiä estehevosta. Riitti kun kasasi kentälle joukon esteitä ja laski sen irti niin se viiletti ympäriinsä ja hyppeli järjestelmällisesti yli kaikista. Vesimatto oli sen lemppari, välillä se sen hypättyään kääntyi ympäri ja laukkasi hyppäämään toisesta suunnasta heti perään. :D Sitten saattoi käydä sen luona pörhistelemässä ja seuraavalla kierroksella taas yli valtavalla loikalla.

    Kiistatta elämäni hevonen, vaikka ei oma ollutkaan. Melkein vuoden kuitenkin 4-5 pv viikossa sitä hoidin ja harmitti kun ei ollut varaa ostaa ja kuljettaa Suomeen... Ehkä joskus vielä on mahdollisuus omaan... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, saatan olla vähän kade! Aivan ihanan kuuloinen tapaus tämä "sinun" heppasi, ovat nämä kyllä viisaita eläimiä! :)

      Poista
  5. Olipas mielenkiintoinen postaus! :) Itse olen kerran ratsastanut friisiläisellä, muista barokeista ei ole kokemusta. Ensi kesänä kyllä ollaan menossa Espanjaan niin toiveena olisi päästä andalusialaisen selkään! Ovat niin kauniita 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva jos tykkäsit! Ihanaa, mene ihmeessä kokeilemaan jos tosiaan on mahdollisuus - et varmasti kadu!

      Poista
  6. Jonkin verran olen ollut erilaisten barokkien kanssa tekemisissä ja pre on niistä oma suosikkini. Sekä ulkoisesti, että luonteeltaan. Minäkin haaveilen omasta sellaisesta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat kyllä kiistatta munkin lemppareita, eikä yksin sen takia, että alkuperämaana on Espanja... ;) Niin upeita otuksia!

      Poista
  7. Voi kyllä! Lukasin jo töissä päivällä läpi tän postauksen, mutta oli palattava nyt illalla vielä kommentoimaan! Voin samaistua niin paljon, voiko upeampaa rotua olla!
    Tuo barokkihevospäivä on aivan huippu, varsinkin näin ex harrastajana kovin vähän on enää mahdollisuuksia päästä näkemään muuten. Unelmahan olisi päästä kunnolla ikuistamaan kuviin näitä ja luksus olisi, kun joskus se oma P.R.E löytyisi pihalta... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virka, niiiiin upeita! ❤️ Tuonne Barokkipäiville pitää ehdottomasti yrittää päästä! En ole koskaan käynyt, mutta paljon hehkutusta olen kuullut :)

      Poista
  8. Tädilläni on PRE kasvatustalli ja saan aina siellä käydessäni ratsastaa hänen hevosillaan! Ovat ne kyllä niin IHANIA ja kauniita kuin hevonen olla voi! Mulle tulee ens kesnä ylläpitoon semmonen ruunikko 7v PRE tamma ja lasken päiviä sen tuloon! Oon niin innoissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ihanaa! Voin hyvin kuvitella innostuksesi, ihan syystä oletkin! Milloin heppa saapuu? :)

      Poista
  9. Tämä rotu on minunkin sydämeni vienyt. Viime kesänä laskin ikiuneen 23-vuotiaan Zanda-tammani, jonka 15 vuotta sitten hain pieneltä siittolalta läheltä Portugalin rajaa. Huippusukuinen, muttei ollut tiinehtynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Tämä oli hevonen, jonka kanssa saattoi tehdä ihan mitä vain, ikinä ei ollut hankaluuksia missään. Jossakin vaiheessa olisi tarkoitus lähteä etsimään uutta espanjalaista. Suuret saappaat on täytettävänä, mutta näistä hevosista varmasti löytyy Zandan arvolle sopiva seuraaja.

    Mahtava postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuulostaa huipputyypiltä ❤️ Onnea uuden ystävän etsintään kunhan sen aika koittaa!

      Poista
  10. Ei oo kokemusta mut on kyl makeen näkösiä :) Ootko asunu Espanjassa joskus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat! En ole asunut, paljon aikaa vain viettänyt :) Perheellämme on talo eteläisessä Espanjassa ja siellä käytiin useita kertoja vuodessa silloin kun vielä oli aikaa... ❤️

      Poista
  11. Saattaa olla sulle jo tuttu bloggaaja/tyyppi mut Petra Palomäellähän on noita barokkihepoja useampi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hänen blogiaan olen joskus silmäillytkin! :)

      Poista
  12. Mä olin töissä Espanjassa 1,5 talvea yhdellä tallilla, jossa oli n. 40 hevosta ja suurin osa tais olla andalusialaisia ja niiden risteytyksiä mm arabin kanssa. Mun työnkuvaan kuului ratsastaaa hevosia liikutusmielessä ja välillä jouduin esittään niitä ostaja ehdokkaille. Ihastuin suuresti rotuun ja haaveena, joskus hankkia oma nuori hevonen. Erityisesti yhden kuuman tamman kanssa synkkasi tosi hyvin alkuhankaluuksien jälkeen (kävi ylikierroksilla ja aina ensin piti juoksuttaa ennen selkään nousua). Liikkui kuin ajatuksen voimalla, niin kuin kirjoituksessasi mainitsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, kuulostaa niin huikeelta! Nää on kyllä mahtavia eläimiä, melkein jopa yliluonnollisia... ❤️

      Poista
  13. Kiitti vaan, nyt minäkin haluan tuollaisen :)
    - susanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, oleppas hyvä! Ei muuta kuin hakemaan... ;)

      Poista
  14. Ihana postaus tosiaan! Itselläni on P.R.E/ox -risteytys, sillä on kuuleman mukaan kantakirjakin espanjassa ja rodun nimi on hispano-arabé. Tämä yksilö on kyllä syntynyt Suomessa P.R.E -äidistä ja arabi-isästä. Olen myös ihastunut kovasti näihin espanjalaisverisiin ja arabi tuo siihen myös oman säväyksensä :) Toivottavasti unelmasi toteutuu joskus ja saamme seurata sitä blogistasi!

    VastaaPoista
  15. On kyllä tosi upee rotu! Yksi munkin lemppareista! Harmiksi mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta olisi mahtavaa joskus vielä omistaa P.R.E :)

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !