keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tunnen sun, sut unessa kerran kohtasin

Tällä viikolla olen nähnyt paljon unia. Alitajunta penkoo toisinaan kuviin melko kummallisia juttuja ja yöllisillä seikkailuillani olenkin taas mm. kiivennyt Mount Everestin huipulle käsilläni kävellen ja laskenut sieltä sitten ämpärillä alas, hiippaillut Linnanmäelle keskellä yötä ja joutunut pellen jahtaamaksi (tämä oli aika kammottava) sekä pakottanut poikaystäväni leipomaan kakun, jonka halusin muistuttavan Tuomas Veturia. Koska halusin palavasti päästä upottamaan haarukkani tämän silmään. En tiedä mikä lapsuuden trauma minulla ko. hahmosta on kun olen siitä kuulemma unissanikin höpissyt, mutta kyllä minä näistä jokseenkin murhanhimoisista unistani huolimatta koen olevani ihan tasapainoinen ihminen.

Yhtenä yönä näin myös ihanaa unta lumisella niityllä patsastelleesta Nuutista  Seisoin kauempana metsän reunassa enkä uskaltanut liikahtaakaan kun pelkäsin heppasen pelästyvän ja karauttavan karkuun. Lopulta paikalle kuitenkin lompsi meidän tallimme omistaja, joka nakkasi Nuudelia porkkanalla päähän (eikä tämä vaivautunut edes korvaansa lotkauttamaan), että se siitä tarunhohtoisuudesta sitten!

Alku-unesta innostuneena muokkasin kuitenkin pari kuvaa tammikuulta kun kuvailimme Nuuttia kuihtunut ruusupuska päässä. Tai no, eipä siitä juuri mitään ollut jäljellä enää siinä vaiheessa kun pellolle päästiin ja tuulen viemien terälehtien mukana taisi mennä otuksen mielenkiintokin kun poseeraaminen ei näyttänyt kiinnostavan nimeksikään. Yritys hyvä kymmenen, lopputulemana pieni kourallinen onnistuneita kuvia. Pitääpä ottaa joskus uusiksi, meikällä nimittäin on selkeä visio otoksesta, jollaisen haluaisin saada! Se on kyllä aina yhtä pepusta. Se, että on visio. Pettymys on kerta toisensa jälkeen karvas kuin korvavaikku.

Unihevonen

Laitetaan tähän samaan syssyyn nyt näitä muitakin, öh, vähän vähemmän herkkiä ja tunnelmallisia kuvatuksia. Ei ole helppoa, ei...

"Voi kikkulan kekkula emminä jaksa tässä tönöttää!"
"Siinähän kuvaat kun minä hankkiudun eroon näistä ruusunreppanoista, yäk!"
"Minä en mikään kukkaistyttö ole!"
"Oho katsos vaan kun tässä nyt mentiin ihan ympäriinsä."
"Joo, että siinä teille karskia germaania lumihangessa!"
Tämä - vaikka täällä hännänhuippuna onkin - on mielestäni ihana. Kukka ja Nuudeli menossa talliin ja lunta tulloo...


Oletteko te ottaneet hepoistanne kuvia kukkakoristuksin?

Linkittäkää ihmeessä!

8 kommenttia:

  1. Joo me kuvattiin joskus syksyllä ponia kukkaseppele päässä mut se näytti vaan ihan kärsivältä XD En julkassu yhtäkää...

    Noi kaks ylintä kuvaa on tosi hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa voi eii... :D Noloa semmosessa poseerata!

      Kiitos :)

      Poista
  2. Aivan mahtavia kuvia näistä jokainen, varsinkin toinen kuvista ❤

    VastaaPoista
  3. Hauska postaus ja ihanat kuvat! Se pelleuni kuulosti aika karmivalta...HYRR. Itse olen nähnyt unta, että mulla on ollut sata koiraa <3 Ne seurasi mua, minne ikinä meninkin...:D Mun suosikkikuvat muuten oli toinen ja viides kuva. Nuutti on niissä tosi suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä kieltämättä kamala :D Pellet ❤️ Haha, ihana, uskollinen pieni ystävälauma!

      Kiitos! Nuutti on kyllä mestarisöpöilijä :)

      Poista
  4. Nuutti on niin huippu! Piristää aina mieltä lukea näitä teidän juttuja 💗

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !