maanantai 6. maaliskuuta 2017

Keitä ne on ne sankarit?

Arvatkaapa mitä! Me oltiin Nuutin kanssa eilen ensimmäisellä tunnilla sitten kesän 2015. Arvatkaapa mitä muuta? Me selvittiin hengissä!!! Joo-o, vähänkö me ollaan kovia. Eihän me siis mitään osattu, ihan kamalaa, ruosteessa ollaan kuin vanhan veneen hankaimet, mutta onneksi Kaisa oli ymmärtäväinen ja otti huomioon pisteen missä Nuudelin kuntoutuksen kanssa ollaan. Puolen tunnin tunneilla on hyvä aloittaa, ehkä me sitten jossakin hamassa tulevaisuudessa selvitään pidemmistäkin!

Alkuun keskityttiin ihan käyntiin. Eli siihen Nuutin kauniiseen passiaskellukseen, jolloin suu on hankalimmillaan ja sekä hevosta, että ratsastajaa monesti vähän turhauttaa. Tyhmä askellaji, ihan tyhmä. Joka - harmi vain - kouluradoilla usein on merkittävässä roolissa. Sitä usein sanotaan, että ravin pystyy tekemään ja laukkaakin rakentamaan jonkun verran, mutta käynti... se vähän on mitä on. Tottakai hienosäätää voi aina ja kaikkea, mutta se kuka hienosäätää Nuutin kamelista hevoseksi ansaitsee kyllä pokaalin.

Joka tapauksessa, käynnissä haettiin vain hieman pidempiä askeleita ja pyöreämpää niskaa. Kaisa muistutti, että suun levottomuus yleensä juontaa juurensa sinne selkään ja niskaan, eli jos ne eivät pelaa ja liike tule niiden läpi, on suukin herkästi "huono", mutta mainitsi myös siitä, että toki tuo voi olla vähän opittua tapaakin. Hän neuvoi vähän ikään kuin keinuttamaan kaulaa, jotta sen saisi auki ja Nuudelin rehellisesti tuntumalle, mutta käski keskittymään ensisijaisesti takapään toimivuuteen. Kun suu oli hiljaa, rauha, ja taas hiljaisuuden rikkoutuessa vähän tiukempi ote. Kaisa totesi, että voin ihan rohkeasti ratsastaa myös kädellä (monesti kun jään sillä Nuutin kanssa jopa vähän liian tehottomaksi koska olen niiiiin monta kertaa saanut tuta sen kun herra drama queen vetää herneen nekkuun ja sitten on piru irti...), mutta kaikki korjaukset tulee kohdistaa taakse. Että älä korjaa suuta, vaan ratsasta vahvemmin sitä takaosaa. Koska sieltähän tämä koko hommeli lähtee.

Ravissa kevenneltiin hetki ympyrällä ja tehtiin sen jälkeen vähän siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Niiden kanssa pyrittiin ihan siihen samaan tasaisuuteen ja takaosan aktiivisuuteen kuin pelkässä käynnissäkin. Näiden jälkeen jatkettiin ravia ympäri kenttää, tultiin muutaman kerran pitkää sivua loivassa avotaivutuksessa ja sitten jokunen pohkeenväistö pituushalkaisijalta uralle. Niistä ei juuri mainittavaa jäänytkään. Yhden yhtä väistöä ei olla tämän 1,5 vuoden aikana otettu ja no... sen olivat mukaisiakin. Nuudeli matoili ihan huolella ja paineli pokkana korvat hörössä miten mieli, aivan kuin olisi osannut puuhan paremminkin. Kaisa totesi vain, että näitä teidän on ihan hyvä tehdä. Ne kuitenkin auttavat notkistamaan hevosta, vaikka välillä vaikeita ovatkin. Joo, pistetään loputtomalle läksylistalle...

Linkeromato! Mutta kyllä se ristiaskeleitakin osaa ottaa.

Laukassa tehtiin ihan muutamia ympyröitä vain, ajatuksena vahva laukka ja se aktiivinen takapää. Kaisa neuvoi välistä muutaman askeleen ajan koskettelemaan raipalla pepun päälle, jotta Nuudeli vähän "niiaisi" ja koukistaisi takasiaan paremmin. Olin niin yllättynyt siitä, miten hyvin (tai no, ainakin odotettua paremmin!) vasen laukka lähti parin ensimmäisen kierroksen jälkeen rullaamaan, etten oikein muuta muistakaan. Oikeaan suuntaan - joka meille tosiaan yleensä on n. 1000 kertaa parempi - esitys oli vähän heikko, mutta kyllä sieltäkin ok pätkää tuli. Kun vain muistaisi itse istua ja ratsastaa, eikä unohtuisi matkustamaan.

Tunnin jälkeen Nuutti oli ihan kaikkensa antanut, pieni rakas, työn raskaan raataja. Se oli kerrankin rauhallinen ja tallissakin jopa nuokkui samalla kun putsasin karsinaa. Ai että, olipa oikeasti aika kivaa. Niin kivaa, ettei ole tänään edes maanantai pahemmin potkinut päähän. Luulen, että löydettiin meille aika hyvä ope. Jos Kaisa vain jaksaa meidän tohelointia katsella, vaatii nimittäin varmaan vähän aika paljon kärsivällisyyttä... Vaikka hetkittäin mulla on hirveä ikävä sitä aikaa kun Nuutti vielä asui Kirkkonummella ja meillä oli pitkäaikainen valmentajamme Eeva apuna tilanteessa kuin tilanteessa, niin ehkä toisinaan on hyvä, että joku tulee ja katsoo kokonaisuutta vailla suurempia ennakkokäsityksiä, tuorein silmin. Se voi antaa paljon uusia ideoita, ajatuksia sekä ahaa-elämyksiä. Eikä se tarkoita, ettäkö vanha oppi yhtäkkiä menettäisi merkityksensä ja se pitäisi jollakin tavalla huonompana haudata menneisyyteen - päinvastoin. Se on se pohja, jolle rakennetaan uutta - koko ajan ja jatkuvasti - ja se kulkee mukana aina, mutta että ehkä muutos on välillä ihan hyvästä. Olen Eevalle tavattoman kiitollinen siitä, että hän kouli meistä ratsukon ja auttoin ymmärtämään sitä "luupäätä", jonka monet käskivät palauttamaan tai kuoppaamaan, mutta nyt on aika uusille seikkailuille tälläkin saralla.

Kaisan opetustyylistä pidän kovasti ja ehkä kaikista parasta oli se, että hän keskittyi meihin 100%. Ihan sama vaikka kuinka haahuilin tai pidin taukoa pitkin ohjin kävellen, hän oli koko ajan - alusta loppuun saakka - läsnä, eikä kelloon vilkuillen kiirehtinyt pois heti kun tilaisuus tuli. Ymmärrän toki, että valmentajilla on usein kiire, mutta välillä he tuntuvat luikahtavan paikalta liukkaammin kuin talkkari jäiseltä peltikatolta ja sitten tulee vähän sellainen olo, että jahas. Eikä se ehkä edes niinkään ole se liukas poistuminen, vaan se kiireinen olemus. Että käydään tässä nyt kun kerran maksetaan, mutta oikeasti ei kyllä kiinnosta yhtään. Se on vähän tylsää. Vaikka mekään ei Nuutin kanssa mikään ihmeellinen ratsukko olla, eikä tähtäin todellakaan ole korkealla (nooo jos nyt Olympialaisiin vielä ehdittäisiin) niin kyllä mulle silti on tärkeää tuntea, että valmentajaa edes vähän nappailee. Mitäs iloa koko touhusta muuten on, häh?

Yksi huono ("huono") puoli tuossa tiukasti valvovassa katseessa kyllä on: ei pääse luistamaan. Koko ajan pitää ratsastaa ja olla skarppina, vaikka oikeasti tekisi mieli välillä vähän lösähtää. Ja taisin jokusen kerran lösähtääkin, haloo, kuuleeko keskivartalo ja vatsalihakset? Talviunilla taitavat olla, ehkä nekin sieltä kohta heräävät.

Mun oma maailman hienoin pikku sankari 

Kuvista jälleen kiitokset Kukkaselle!
(Näitä olisi ollut enemmänkin, mutta mun Photoshop-tiedostossa on joku mörkö eikä se aukea ja nämä oli niitä harvoja mitä olin tallentanut... Julkaisen lisää ehkä myöhemmin.)
Miten teidän valmennustuntinne ovat viime aikoina sujuneet?

19 kommenttia:

  1. Ihanaa! Hyvä te ❤️

    VastaaPoista
  2. Metsään on menny omat tunnit kyl viime aikoina 😂 Just viime valkassa tipuin 2 kertaa ja edellisellä valkassa poni kiels varmaa joka toiselle esteelle.. Onneks eilen meni vähän paremmin ku mentii itseksemme. Tammat.. 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outs, toivottavasti ei sattunut! Ja ehkä parempi onni seuraavalla tunnilla :) Tsemppiä!

      Poista
  3. Vähän te ootte kovia! :D Mahtavaa, että pääsitte tunnille. Olette kyllä taitavia Nuutti ja sinä :) Hyvää jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no eikös! Hirveesti jännitti, mutta nyt on olo kuin voittajalla :D Kiitos ihanista sanoista ❤️

      Poista
  4. hyvin on valmennustunnit sujuneet 🙂 Itse en ehkä parhain ole ollut, mutta hepo sitäkin ihanempi 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Onnea on ihanat hepat ❤️

      Poista
  5. Ootte rautaa!!! 💪🏼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii! Nuutti kyllä varmaan uskoo vakaasti olevansa teräsmies, mutta kai rautakin tässä tapauksessa käy ;)

      Poista
  6. Sun postaukset on kyllä parhaita. 😄 Ihanaa, että ootte päässy tunneille! 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva jos pidät! On kyllä ihan huippua ❤️

      Poista
  7. Jeeeeeeeeeee!! 💋

    VastaaPoista
  8. Se on kyl tärkeetä et on hyvä ope! Tosi kivaa jos ootte semmosen löytäny ja pääsette nyt vähitellen palaamaan normaaliin elämään. :) Meinaatteko vielä joskus kisata jos Nuutti tulee kokonaan kuntoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Yksin on välillä niin yksin. Ja joo, siltä kyllä tosiaan tuntuu :) Pitää katsoa kisaamista kunhan tässä vähän pidemmälle päästään, hirveästi kyllä tekisi mieli edes jotain helppoa ja kivaa vielä joskus päästä puksuttelemaan!

      Poista
  9. tässä se mun blogi https://tuulahdus.blogi.net :) sovitte Nuutinkanssa tosi hyvin yhteen<3

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !