torstai 30. maaliskuuta 2017

Kadonneen vyötärön jäljillä

Meidän piti joskus yläkoulussa tai lukiossa äidinkielen kurssilla kirjoittaa muutaman sivun mittainen aine itse täydennettävällä otsikolla "Kadonneen __________ jäljillä" ja tehtävänantona oli yllättää lukija. Arvatkaa kuinka moni kirjoitti teillä tietymättömillä olevasta aarteesta tai onnesta? No, moni. Luovimmat lähtivät jahtaamaan ystävää, sukulaista tai aurinkoa. Itse en meinannut keksiä yhtään mitään. Hevosista oli aina kiva kirjoittaa, mutta Kadonneen pollen jäljillä kuulosti lähinnä arkipäiväiseltä tallireissulta, jossa uljas kavioeläin lopulta löytyy omasta karsinasta tai pihattoponien heinäkasalta. Siitä oli yllätyksellisyys kaukana. Heitin siis ihan läskiksi ja rustasin oman aineeni kera otsikon: "Kadonneen vyötärön jäljillä". Sain siitä hyvän arvosanan, mutta enpä arvannut, että vielä joku päivä tulisin olemaan samassa tilanteessa tarinani päähenkilön kanssa. Että ihan oikeasti pitäisi lähteä sitä vyötäröä metsästämään, mutta piru vie... tässä sitä nyt ollaan.

Tapasin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ihan ihka oikean personal trainerin ja jouduin toteamaan, että edellisestä kerrasta salilla onkin vierähtänyt varmaan pari vuotta. Ei ehkä ihan, mutta melkein. Suunnilleen vuoden verran olen ollut maailman laiskin ihminen. Aika Nuutin loukkaantumisen jälkeen oli epäonninen myös jäljelle jääneiden treenikavereiden suhteen. Elin ratsastuksellista hiljaiseloa monta kuukautta (poislukien sellainen "sunnuntaimaastoilu", mitä nyt en laske mukaan ollenkaan) eikä kiinnostanut sitten muukaan liikkuminen. Ja sen kyllä huomaa. Painan yli 15 kiloa (!!!) enemmän kuin muutama vuosi sitten, ihan järkyttävää! Miten voi terve ihminen päästää itsensä tähän pisteeseen?

Suoraan sanottuna veetuttaa. Kun on koko pienen ikänsä harrastanut, liikkunut ja omistanut ihan ok peruskunnon, sitten yhtäkkiä päättää laiskistua ja heittää kaiken menemään. On helppo olla jälkiviisas ja todeta, että eipä olisi kannattanut, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Kunto rapistuu tosi nopeasti jos sitä ei ylläpidä ja omalla kohdallani voin ainakin sanoa, että "ylimääräisen" liikkumisen unohtaminen on ollut ihan puhdasta saamattomuutta. Kiire on aina hyvä tekosyy, mutta kun ei se oikeastaan edes ole. Omaan hyvinvointiinsa sijoittamisen kun ei tarvitse viedä montaa tuntia päivässä, vähempikin riittää.

Tiedän  että paino on vain lukema vaa'an näytöllä eikä se kerro kaikkea, ja että olen joskus myös painanut aivan liian vähän, mutta nämä eivät millään lailla muuta sitä tosiasiaa, että nyt on korkea aika pistää asiat taas järjestykseen. Kyllä meikäläisestä hyvinkin muutama kilo (tai no, kyllä ainakin se 10 on tavoitteena.....) liikenee tiputettavaksikin, mutta ennen kaikkea haluan itselleni taas paremman kunnon. Sellaisen, että oikeasti riittää paukkuja mennä ja tehdä. Ratsastajana tuntuu vähän epäreilulta vaatia hevosta toimimaan, jaksamaan ja työskentelemään koko kropallaan, jos itse ei jaksa pitää huolta omastaan. Ratsukko on kuitenkin aina tiimi, jossa molempien työpanos ja kunto vaikuttavat siihen miten homma kokonaisuudessaan toimii.

Haluan kuitenkin teroittaa sitä, että jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin hän on, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan itsensä muuttamista yleisten ulkonäköpaineiden vuoksi. Ihan oikeasti. Mutta jos omassa kehossaan ei viihdy, kannattaa asialle tehdä jotakin. Ainakin yrittää. Tiedän, että aina kunto ei ole huono tai äkillisesti huonone ainoastaan laiskuuden takia, mutta hyvin usein voimme halutessamme omilla valinnoillamme muuttaa paljon. En missään nimessä koe oikeudekseni tai minkäänlaiseksi tarpeekseni arvostella muita, heidän elämäänsä tai valintojaan, vaan puhun tässä nyt ihan yksin fiiliksistäni oman tilanteeni suhteen. Siitä, miten haluan omaa elämääni oman, henkilökohtaisen hyvinvointini vuoksi muokata. En niinkään näyttääkseni paremmalta vaan tunteakseni oloni paremmaksi siinä kehossa, jossa tulen mitä luultavimmin asustamaan tämän elämäni loppuun saakka. Kunnes sitten seuraavassa synnyn valaana ja mietin, että vissiin kannatti se salilla ravaaminen.

Tänään on etenkin reisilihaksissa tuntunut, että eilen on tehty muutakin kuin istuttu. Aamulla en meinannut päästä ylös edes vessanpöntöltä ja rappuset tuottavat pieniä vaikeuksia, mutta muuten olo on hyvä. Eilen käytiin pt:n kanssa läpi hyviä liikkeitä, tehtiin vatsoja, punnerruksia, jalkojen nostoja, pystypunnerruksia pienillä käsipainoilla, kyykkyjä kahvakuulien (2 x 6 kg) kanssa sekä leukoja ja ensi tiistaina on sitten pieni kuntotesti. Otan sen ns. lähtötasotestinä ja yritän olla heittämättä hanskoja tiskiin kun ensimmäisten minuuttien jälkeen tekee mieli luovuttaa. Pääsin jo ihailemaan (tai siis kaikkea muuta kuin ihailemaan) omaa Fit 3D body scannerilla otettua kuvaani (ylempänä yhdestä suunnasta otettu, näkee hyvin tuon pömppiksen minkä ihan ensimmäisenä haluaisin hävittää...) sekä kehon koostumuksiani, joista rasvaprosentti näytti iloisesti pyöreää nollaa. Kivaa! Okei, joo, johtunee ehkä jonkinlaisesta virheestä joko mittaustilanteessa tai -laitteessa, mutta ainakin saan vielä hetken kelliä onnellisessa tiedottomuuden tilassa... Totuus nimittäin on varmaan jotain 90%:n luokkaa, vähintään.

Mutta, tästä se kuulkaa lähtee! Uusi elämä. Olen sen verran itsekuriton ihminen, että tuskin pystyn totaalisesti mistään herkuista kieltäytymään, mutta muutoksia on toki luvassa ruokailunkin suhteen. Täytän nyt viikonlopun yli ruokapäiväkirjaa ja tarkastellaan sitä sitten ensi viikolla tulevan rääkin yhteydessä. Ja perhana heti tänään tarjottiin työpaikalla pullaa sekä kakkua!!! Ihan kamalaa, pakko kasvattaa joku selkäranka ja ottaa itseään niskasta kiinni nyt kun vielä varmaan suht pienellä vaivalla saa itsensä kohtuulliseen kuntoon. Jos samalla linjalla jatkaisin, olisi urakka vuoden tai kahden päästä varmasti huomattavan paljon suurempi. Suunnittelin tässä hommaavani kesäksi pyörän ja hurauttavani sillä sitten viiden kilometrin matkan tallille ja takaisin kotiin aina kun Mikkelissä olen. Tai jos en aina niin ainakin useimmiten. Edes joskus. Helsingin päässä pitää sitten ratsastuksen ohella käydä juoksulenkeillä ja salilla. Joskin ihan oikeasti vähän masentaa ajatus siitä, että pitää jatkuvasti seilata kahden kaupungin väliä eikä pääse kunnolla asettumaan kumpaakaan... Kamat on aina väärässä paikassa jne.. Mutta ei auta kitinä, katsotaan mikä on tilanne muutaman kuukauden kuluttua!

"Typeriä kaikki laihutusjutut, minä ainaki tykkään syömisestä paljon enemmän."


Oletteko te tehneet/tekemässä/suunnitelleet tekevänne jonkinlaista elämäntaparemonttia? Miten ja kuinka usein pyritte liikkumaan?

27 kommenttia:

  1. Sun postaukset on parhaita ku kirjotat niin hauskasti ! Mulla ei oo mitään kuntoilu juttua menossa kun oon nyt sairaslomalla voikka treeneistä mutta joudun käydä ravitsemusterapeutilla. Pitää vähän kattoo mitä syö varsinki nyt ku ei pysty urheilee samal taval ku normisti mut varmaan kesäl saan jatkaa. :) Sit treenaan joka päivä viikossa 1-2 tuntii, voikka ryhmän kaa 2-3 kertaa ja ite loput. Mm. Ratsastan ja se onki parasta pään tuuletusta ikinä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva jos tykkäät lueskella :) Ratsastus on kyllä ihan parasta! Mikäs sut on pistäny saikulle? :( Aika kovaa ilmeisesti vedät normaalisti, toivottavasti toivut pikaisesti ja pääset takaisin treeniin! Tsemppiä!

      Poista
  2. Jos 10 kiloo tosta meinaat pudottaa niin ootko taas alipainonen? Varovasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En, ihan normaalin rajoissa edelleen :) Ei ole mulla tuo painon pudottaminen ykkösenä ole mielessä vaan nimenomaan parempi kunto!

      Poista
  3. Mä lopetin vuos sitte tupakan polton ja hankin salikortin, nyt -13 kiloo ja paljon parempi fiilis! Liikun päivittäin koiran kanssa ja siihen lisäks 2 x viikossa salia ja ratsastus 1-2 x vko. Enemmänki haluisin tehä mut ei riitä aika. Onneks tällä nyt paino kuitenki tippuu edelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, hienoa! Varmaan kyllä hyvä fiilis! Toivottavasti mullakin riittää tahdonvoima ja itsekuri sen verran, että päästään tavoitteisiin ja sitten myös pysytään siellä :)

      Poista
  4. Nuutti puhuu tosia taas :-D Tuo paremman kunnon tavoittelu on kyllä loputon työmaa... Itse olen kuntotestien mukaan parantanut jatkuvasti (kohta 3 vuotta käynyt salilla ja mittauksissa säännöllisesti), mutta edelleen tunnen olevani ihan rapakuntoinen. Lihominen ei koskaan ole ollut ongelma, mutta huono kunto se voi olla tikullakin.

    Tsemppiä rupeamaan! Ei sussa onneksi ihan kamalasti ylimääräistä näytä olevan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuutti on aina asian ytimessä ;)

      Joo niinhän se on... Mutta parempi lähteä työmaalle hommiin kun löhötä sohvan pohjalla keräämässä kiloja :D Ja vaikka tuntuu, ettei yhtään kehity niin aina kun lähtöpistettä katsoo, tajuaa miten paljon onkaan muuttunut!

      Kiitos tsempeistä! On mussa vähän, mutta tärkeämpää nyt tietenkin olisi korvata läskiä lihaksilla ;)

      Poista
  5. Hanki oikeita ongelmia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niitä(kin) kyllä löytyy, ei huolta! :)

      Poista
  6. Voi ei painan liikaa/ liian vähän ??? Afrikassa kuolee lapsia nälkään niin jotain suhteellisuus tajua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos nerokkaasta Afrikan lapset-kortista! Jään pohtimaan sen yhteyttä postaukseni sisältöön.

      Poista
  7. Älä oo liian ankara itelles! Eikä sun tartte pudottaa yhtäkään kiloo, muista, että lihas painaa enemmän ku läski. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En, en! Totta tuo, mutta kyllä musta vähän liikenee hukattavaksikin! Tärkeintä toki muuttaa läski lihakseksi, mutta ei siihen noita kaikkia vararenkaita tarvita :D

      Poista
  8. Mä käyn salilla 2 krt vko, ratsastan 5-6 pv vko väh. yhden hepan. Viime vuonna olin vielä ylipainonen, nyt normaali. Pakko sanoo, et ratsastus tekee ihmeitä. Ennenki oon salilla käyny, mutta vasta nyt ruvennu näkymään ku ridaa enemmän ku sen 1 krt vko.

    Tää on muuten kiva blogi, löysin vasta ja heti nousi suosikiksi. Nuutti on hirveen söpö ja persoonallisen oloinen herra! Hyvää kevään jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä "kunnon ratsastus" on ihan puhdasta urheilua! Itsekin olen siitä ihan elävä esimerkki. Joskus kun vaan ratsastin monta hevosta päivässä (+ tein tallihommia jonkun verran) niin ei kyllä juuri tarvinnut salilla tai lenkillä käydä ja kunto oli silti hyvä. Hienoa, että olet saanut aikaiseksi tavoittelemaasi muutosta!

      Kiitos kovasti, tosi kiva kuulla! Tervetuloa lueskelemaan :) Nuutti on kyllä huippu ❤️ Mitä parasta kevään jatkoa myös sinulle!

      Poista
  9. Minä tapaan personal trainerin 10.4. ja tarkoitus suunnitella liikunta ja ruokailu kokonaan uusiksi. 😊 Kiloja on tullut raskauksien mukana ja on ollut vaikeaa hankkia itselleen omaa aikaa elämänmuutoksen tekoon. Nyt kun lapset ovat jo vähän isompia, sitä aikaa yhtäkkiä onkin. Pakko siis käyttää hyödyksi!

    Sinä olet onneksi vielä nuori niin käy helposti tuo painon pudottaminen ja kunnon kohotus. Itse lähestyn jo sitä kuuluisaa keski-ikää niin voi olla työläämpää. Toki lähtökohdatkin ovat varmasti ihan eri tasolla. 😄

    T. Liian pullantuoksuinen kotiäiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, siitä se sitten lähtee! Mahtavaa, että pääset nyt jahtaamaan tavoitteitasi :) Tsemppiä kovasti!

      Poista
  10. Mä painoin 5 v sitten about 80 kg, voi olla enemmänkin koska kävin vaa'alla vasta kun olin jo vähän laihduttanut. Treenillä ja oikealla ruoalla laihduin ja nyt painan 63-64 kg ja vaatekoko pieneni 42 -> 36. Olo ei ole koskaan ollut yhtä hyvä, ei edes alipainoisena teininä. Nyt on lihasta, voimaa ja kuntoa tehdä vaikka mitä. :) tsemppiä! Ekat kuukaudet on pahimmat mutta sitten siihen oikeaan syömiseen ja treeniin jää koukkuun ja se muuttuu osaksi elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota sun muodonmuutosta onki ollu mahtava seurata, ihan huikee! Toivottavasti mä vielä pääsen samaan :)

      Poista
  11. tässä on minun blogin osoite https:/tuulahdus.blogi.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä kurkkimassa! :)

      Poista
  12. Pyrin käymään salilla 3 krt / vk & siihen satunnaiset lenkkeilyt kaveriksi. Lisäksi ruokavaliota olisi tarkoitus yrittää muuttaa vähän terveellisemmäksi. :)

    VastaaPoista
  13. Mä oon hommannu vuoden alussa salikortin taas muutaman vuoden jälkeen. Mun suurin ongelma on syöminen, köyhänä ku pihistää ruuasta ja sitte ku menee jonneki missä ruokaa on tarjolla mielin määrin ni menee ihan pää sekasin ja siinä sitte sulattelee ähkyä seuraavan vuorokauden. Pitäis löytää joku tasapaino ja säännöllisyys ruokailuun.
    Toi että ihmiset rupee heti arvostelemaan sitä, että yrittää kohottaa kuntoa ja muuttas elämäntapojaan terveellisemmiks, on joskus vähän rasittavaa😅 Mäki oon koko elämäni ollu kukkakeppi, mutta viimesen 5v aikana onki kummasti ruvennu vyötärö paisumaan. Ja ku ite ei tunne enää oloaan mukavaksi omassa kehossa ja rupee tekee asialle jotain, heti tulee jostaki kommenttia että no eihän sun nyt tarvi urheilla ku oot tommonen tikku. Joo että kiitos vaan kannustuksesta :D Pitäiskö asialle tehä jotain vasta sitte ku ei pääse omin avuin tuolista ylös

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa oon miettiny! Että miksi pitäisi antaa tilanteen mennä "liian pitkälle" ennen kuin muka olisi oikeutettu tekemään jotakin? En tiedä herättääkö keskustelu painon pudottamisesta ja kuntokuureista närää koska se yksinkertaisesti osuu monia vähän arkaan paikkaan, mutta mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen tapaa elää ja muokata omaa vartaloaan sellaiseksi, jossa itse tuntee olonsa hyväksi. Se on meidän kaikkien ihan oma asia.

      Mukavaa, että säkin oot alkanut treenailemaan! Tuo ruokailu tosiaan tuottaa mullekin hankaluuksia, mutta nyt kun oon viikon joutunu rustailemaan ruokapäiväkirjaa niin pakko sanoa, että se kyllä auttaa! Sitä automaattisesti rupeaa vähän enemmän miettimään mitä suuhunsa ahtaa kun pitää kaikki listata, eikä sitten niin helposti tule ahdettua itseään ähkyyn - vaikka tilaisuus siihen koittaisikin :D Kannattaa testata, jos et oo koittanutkin jo! Tsemiä vielä, kyllä tästä vielä hyvä tulee! :)

      Poista
  14. Mie treenasin kovaa salilla ja söin terveellisesti. Sain kovia tuloksia ja alko olla se kuuluisa pyykkilauta. Tarkoitus oli jatkaa treenejä ja nostaa painoa, kunnes tein sen kuuluisan testin ja nyt ollaan raskausviikolla 19. :-D

    Voin kertoo, et tämä se vasta ahdistavaa on, kun kroppa muuttuu ja vatsa pyöristyy. Tiedän, et kuuluu asiaan, mut näin itsekriittisenä ihmisenä tää tuottaa tuskaa oman pääkopan kanssa...
    Edelleen liikutaan ja syödään terveellisesti, mutta täysin eri mittakaavoissa.
    Päätin kuitenkin, et kuha saan pienen maailmaan ja itteni suht' elävien kirjoihin niin aion olla "hot mama" XD ja elämäni kunnossa.

    Tsemppii!

    Terkuin puoliksi Mikkeliläinen

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !