Time passes, things change, but memories will always stay the same

Katsokaa kenen luokse tänään eksyin... ♥

Mi chica Bella, entinen hoitoheppani siis... :) Ja oho en tajunnu että jään tonne varjoon mutta ihan sama mun naturelli naama sietääki pysyy piilossa.......

Siskolla oli taas ratsastustunti ja hänen oli tarkoitus mennä Harmonylla, mutta saikin vaihdettua itselleen Bellan, kun tämän ratsastaja ei jostain syystä halunnut sillä mennä. Jonna puolestaan oli oikein halukas vaihtamaan ;) hehe, on tainnut joutua kuuntelemaan mun hehkutusta parhaasta barbiponista..........

Pääsin siis puuhailemaan tammasen kanssa, pitkästä aikaa, ja arvatkaa vaan rupesinko itkemään kun astuin hepan karsinaan... tuli kaikki hyvät muistot mieleen vuosien takaa ♥ Olin vaan niin onnellinen kun sain tänään viettää aikaa vanhan ystävän kanssa.

Jonna ja Bella tunnilla tänään :) Ensimmäinen iso hevonen (Nuutin lisäksi) millä sisko on mennyt. "Onks Bella helpompi ku Nuutti?" "... NO ON !" Ja Sofia huutaa kans taustalta "ON !" :D kaikki on helpompia ku Nuutti.........

Bellanen opetti mulle ihan hirveesti kaikkea sinä aikana kun sitä hoidin ja ratsastin, se on ihan mahtava hevonen kaikin puolin. Etenkin hyppääminen oli "se meidän juttu", ja Bellan kanssa opin tuntemaan sen kun hevonen oikeesti luottaa ratsastajaansa niin että saa hirmusti lisää rohkeutta. Tamma oli vähän epävarma estekorkeuden kasvaessa, mutta jotenki mulla oli sen kanssa aina tosi varma olo. Kun ratsastaja oli touhussa mukana, valmiina rohkaisemaan pohkeella tarvittaessa, niin Bella hyppäsi ihan kaiken, aina. Jotain niin upeeta oli estetunneilla huomata, että hevonen tuli tunnin edetessä koko ajan varmemmaksi, ja vaikka estekorkeus kasvoi niin tunsi että se haluaa niille esteille yhtä paljon kuin kuskikin. Bellan kanssa koin tosi monia ihania onnistumisen hetkiä. Oltaisiinhan me tamma ostettukin jos vain olisi omistaja myynyt... :P

Mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Jos me olisimme ostaneet Bellan, en olisi koskaan tutustunut Nuuttiin. Tai sanotaanko, että se olisi ollut hyvin epätodennäköistä. Jos Nuutti on mun elämän hevonen, niin kyllä Bella ansaitsee vähintään jonkun kunniamaininnan. Se vaan on niin... hieno. Yritteliäs, rehellinen... kaikkea mitä toivoa voi. Toki senkin kanssa on omat haasteensa, mutta kun ratsastaja on oikeudenmukainen ja rento, niin Bella on kuin ihmisen mieli. Esteilläkin kun muisti vain ratsastaa vahvasti istunnalla ja pohkeella, eikä jäänyt yhtään suuhun kiinni jos se vähän kuumui, niin siitä tuli ihan mieletön. Ei sitä vaan voi ylistää tarpeeksi, sanat ei riitä. Ainoa miinus on se, että tammanen on aika paljon ollut saikulla reistailevien jalkojensa (?) takia, eikä sillä tietääkseni hypätä enää lainkaan.

Oho, tulipas tekstiä :P ihan kuin joku muistokirjoitus... tuli vaan niin ikävä meidän yhteisiä aikoja. Nuudelin kuulumisista ei mitään erikoista, toivon mukaan päästäisiin huomenna / keskiviikkona treenailemaan vähän tuota koulurataa ja jos vaikka saisi siskonkin mukaan kuvailemaan... :) Päädyin nyt tulevana sunnuntaina menemään tuon helppo B:0 kun se tuntuu vähän varmemmalta kuin tuo A... Jos menee hyvin niin ehkä sitten seuranmestaruuksissa mennään vaativampaa, saa nähdä.

Huomenna viimein tulossa infoa tuosta HIHS kilpailusta, kun palkintokin on (ehkä) tiedossa ;) Eli tarkkana porkkanat ! Lisäksi ulkoasua luultavasti luvassa, kun vain saisin viimeisteltyä. Ärsyttää kun se on mielestäni niin tylsä ja sellainen väritön, mutta toisaalta en jaksa aloittaa alustakaan enkä oikein keksi siihen mitään kivaa ilman että menee kokonaisuus ihan idiootin näköiseksi :( voi siis olla että silmänne kiduttuvat (entistä enemmän) kun seuraavaksi tänne blogiin pöllähdätte... näin varoituksen sana vain...