torstai 29. tammikuuta 2015

Tuuppailua lumisessa maisemassa

Lauantain vastaisena yönä maa peittyi harsomaiseen pakkaslumeen. Aamun hämärässä puhelimen näytöltä herätyskellon sammuttavaa kosketusta hapuillessani tiirailin muutaman vääntyneen sälekaihtimen lomasta ulos ja olisin voinut heittää voltin kun näin lämpömittarin laskeutuneen nollan tuntumasta miinukselle ainakin viiden pykälän verran. Kivuttoman heräämisen sekä sään herran laupeuden luomaa painottomuuden tunnetta romutti alakerrassa, portaikon juuressa odottanut lämmin, koiran pissasta koostunut valtameri, johon tietenkin aamupalalle rynnätessäni loikkasin. Voihan räkä... uusilla sukilla vieläpä. Täällä olisi siis kolme ympäriinsä lirkkivää suloista puudelivauvaa ihan luovutusiässä, mikäli jotakuta sattuu kiinnostamaan.....

Märän sukan pesukoriin viskattuani etsin pissassa uineelle tuuraajan (sillä yksi sukka on aina helpompi löytää kuin kaksi, mistähän johtuu...?) ja pääsin taas paremmin kiinni siihen hieman käsistä livenneeseen "hyvä aamu" -fiilikseen. Anniina oli edellisenä iltana saapunut vieraisille ja tavalliseen tapaansa piti huolen siitä, että aikataulussa pysytään just eikä melkeen. Ennen kahdeksaa kävi käsky vetää vaatteet niskaan ja itsehän vielä rimpuilin eteisen lattialla ainakin sadan metrin mittaiseksi kasvaneen tuubihuivini kanssa siinä vaiheessa kun Anniina jo Usain Boltin lailla kipitti autolle ikkunoita raappaamaan. Tällaisen ihmisen tarvitsisin vierelleni ihan joka ikinen päivä, t. aina mattina myöhässä.

Näiden korvien välistä maailma näyttää aina entistä kauniimmalta. Ihana, ihana aamu.

Tallille päästyämme alkoi päivä jo kirkastumaan. Pelto oli vielä melko sankan sumun peitossa, mutta metsän takaa hiipivät punertavan keltaiset valonsäteet enteilivät upeaa auringonnousua. Jalan tieltä väistävän lumikerroksen alla piileskellyt koppurainen jäärata sanoi ei peltoilulle, mutta yläkentän pohja osoittautui epäilyksistäni huolimatta viimeinkin oikein ratsastuskelpoiseksi. Vuorossa oli siis vuoden ensimmäinen tuuppaustuokio ihanan lumisen maiseman ympäröimällä kentällä, me so happy !

En muista milloin Anniina oli viimeksi nähnyt Nuuttia liikkeessä, mutta ensimmäinen kommentti oli: "kantaapa se itsensä hyvin". Kehitystä oli taas muutamassa kuukaudessa tapahtunut kuulemma ihan hirmuinen määrä. Kuvaamisen ohessa Anniina kehitteli meille hyviä tehtäviä ja korjaili istuntaani - joutuen taas huomauttamaan varmaan sata kertaa niistä samoista asioista: vasen jalka alas, oikea kyynärpää kiinni vartaloon... "älä mee vinkkeliin".

Kentän laidalla huuteleva silmäpari on kyllä tosi hyvä juttu, sillä itsenäisesti ratsastellessaan suuri osa virheistä vilistää täysin huomiokyvyn ulkopuolella. Olen yrittänyt kouluttaa siskostani pientä istuntaani tarkkailevaa apulaista ja sanonut, että hänen pitää huutaa jos teen niin tai näin. Takakeno, jalka liian edessä, vaeltelevat kyynärpäät... mitä ikinä. Kaikkea Jonna ei tietenkään vielä huomaa, mutta "älä näytä tommoselta säkiltä !" hän on kyllä muutaman kerran oikein antaumuksella rääkynyt. Sitten olen yrittänyt näyttää vähemmän säkiltä.


Lauantaina keskityimme lähinnä saamaan Nuuttia malttamaan askeleessa, eli rauhallisempi tahti ja entistäkin enemmän ilmaa alle. Kuten Anniinakin sanoi: hevonen on nyt mennyt niin huimasti eteenpäin, että siltä voi ja pitääkin hiljattain vaatia enemmän. Kehittyminen jämähtää aloilleen jos aina tyydytään siihen mikä joskus on ollut "hyvä" tai "ok", eikä pyritä löytämään uusia standardeja. Mukavuusalueelta irtaantuminen ei aina ole helppoa tai edes järin mukavaa, mutta ilman sitä emme koskaan tiedä voiko saavutettavissa olla jotakin suurempaa.

Ratsastusten aikana Anniina räpsi kuvia lähemmäs 1000 (herranen sentään... !), joista onnistuin erittäin rankalla kädellä valitsemaan julkaisuun nämä reilut 20. Laatu vähän vaihtelee, sillä sää pomppi aurinkoisesta pilviseen ja taas takaisin aurinkoon aika reipasta tahtia, eikä tuon kivikautisen kameran automaattisäädöt ihan pelitä... No, suurin osa kuvista on kuitenkin aivan upeita, vai mitä olette mieltä...?

Ehkä oma lempparikuvani. Laukassa Nuutti on yleensä niin mielettömän kiva.
"Kuule tule itse juoksemaan tänne lumeen ni katsotaan sitten kenen jalat täällä oikein laahaa !"
Toinen tietää olleensa hieno... ;)
Kaikkensa antanut, onnellinen laamanaama.

Suuret kiitokset rakkaalle serkkuselleni kuvista sekä koutsaamisesta ! Lauantai-iltana kävimme Anniinan kanssa vielä kuvaamassa erään tuttuni upeaa nuorta koulutammaa, minkä jälkeen lähdin hänen mukanaan parin päivän minilomalle Mikkeliin. Olikin oikea reipasteluloma ! Shoppailimme jalkamme kipeiksi, kävimme salilla treenaamassa ja luistelemaankin innostuttiin taas monen vuoden tauon jälkeen. Ensimmäiset hetket jäällä kuluivat aika kauhunsekaisissa tunnelmissa ("miks tää rata on näin röpöläinen ?!"), mutta vähitellen löysin sisältäni sen skidinä taitoluistelua ahkerasti harrastaneen Susannan ja painelin tuulispäänä ympäri kenttää. Jarruttaa en kuitenkaan uskaltanut, joten menon muuttuessa huteraksi laskin molemmat teräni jäälle ja liu'uin tukevassa etukenossa kunnes vauhti vähitellen hiipui. Ehkä musta ei sittenkään - lupaavista hetkistä huolimatta - ole speed skateriksi.....

Takaisin Espooseen tiistaina kurvattuamme päätin pakottaa Anniinan Nuutin selkään. Yritti kuulkaa keksiä tekosyytä jos jonkinmoista...... ;) Olen kuitenkin aika itsepäinen sille päälle sattuessani ja sain kuin sainkin tahtoni läpi. Sinnehän se Anniina satulaan siis kapusi. Tästä lisää myöhemmin ihan omassa postauksessaan... !


Mikä otoksista on mielestäsi paras?

• • •

P.S. Postauksen alkuun viitaten: meillä siis ihan aikuisten oikeasti olisi yksi muutaman kuukauden ikäinen tyovillakoiratyttönen, joka vielä oikean ihmisen kohdalle sattuessa voisi kotia vaihtaa. Sähköpostitse (susanna.niemi@live.fi) saa lisätietoa sekä puhelinnumeron äidin suuntaan.

40 kommenttia:

  1. Ihana postaus taas kerran! Sä olet huippu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos, kiva jos pidit ! :)

      Poista
  2. kaikki kuvat ovat ihania, mutta oma suosikkini on ehdottomasti viimeinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on kyllä mustakin ihana ! :)

      Poista
  3. WOW noi vimpat ravikuvat!! :o supermakeennäköistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Nuutti oli niissä kyllä ihan sikakiva !! :)

      Poista
  4. Ihania kuvia ja sairaan ihana banneri!!! :D

    VastaaPoista
  5. 4 kuva alhaaltapäin on upea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Nuutilla oli siinä jo aika meno päällä ;)

      Poista
  6. "Yritin näyttää sitten vähemmän säkiltä" .. :D mitenköhän se onnistuu?

    Tykkäsin myös paljon tuosta sinun lempparikuvasta (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no kuvittelee kato näyttävänsä säkin sijasta ennemminki vaikka... ihmiseltä? ;D

      Poista
  7. Upeita kaikki!! Vautsi kun ootte kehittynyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos !! Kiva kuulla, että kehitys välittyy myös ruudun toiselle puolen :)

      Poista
  8. Aivan ihania kuvia kaikki! Nuutti tosiaan näyttää koko ajan vain paremmalta ja vaikuttaa kantavansa itsensä hyvin :) Sun kirjoituksia on aina niin mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa jos sen huomaavat muutkin ! :)

      Poista
  9. Hieno Nuutti, ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
  10. Oi, ihana Nuutti! Se menee tosi kivan näköisesti noissa kuvissa.. :) ja hei kiva että pääsit ulos ratsastamaan! Mä taas en ole hetkeen heppaseni kanssa maneesissa vieraillut, tosin sinnekin päästään nyt ihan lähiaikoina vierailemaan.. :) vaikka kenttä tosin onkin ollut tosi hyvässä kunnossa nyt kun on lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuutti oli tosi hienona kyllä ! :)

      Joo on kyllä ihanaa vaihtelua ainaiseen maneesissa pyörimiseen, joskin ollaan me myös ihan ok kunnossa ollutta metsätietä viikottain käytetty :) Ihanaa jos teidänkin kenttänne on hyvässä ratsastuskunnossa, etenkin jos ei omaa maneesia ole ! Tänne saisi tulla lunta ihan himpun verran enemmän niin pohja olisi kaiketi vieläkin parempi (ja pääsisi taas pellollekin !!), mutta kyllä me tänäänkin kentällä oikein hyvin pystyttiin hölköttelemään :)

      Poista
  11. Tosi upeita kuvia! Näytätte kehittyneen kovaa vauhtia siitä kun aloin joskus viime kesänä (..?) blogiasi lukemaan. :) Oletko joskus tehnyt postauksen Nuutin menneisyydestä ennen sinulle tuloa? Jos et, niin sellainen olisi kiva lukea!

    Hyvää talven jatkoa teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mahtava kuulla !! :)

      En ole tainnut mitään perusteellisempaa postausta aiheesta kirjoittaa, mutta ehdottomasti voisin sellaisen tehdä. Hauska sattuma muuten, että juuri vähän sinua myöhemmin kommentoi tähän alemmas eräs, joka Nuutin sen entisestä kodistaan muistaa :D

      Poista
  12. tää on täydellinen hyvän mielen blogi, aina saa nauraa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii, ihanaa jos hyvän mielen välittämisessä onnistutaan ♥

      Poista
  13. Aivan ihana postaus, ja valtavan hieno ratsukko! Nuuttikin sen kun vain komistuu komistumistaan... :-)

    Ja hei, minä voin adoptoida kaikki kolme koiranpentua vaikka heti nyt! <3 Kamala hauvavauvakuume ollut päällä jo vaikka kuinka kauan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sentään, kiitos ! ;) Näin siinä tosiaan näyttää tapahtuvan... !

      OI, MAHTAVAA ! Tuletko vaikka samoin tein hakemaan vai pakkaanko postiin? ;)

      Poista
  14. Vautsi, tosi hienot ootte! :)

    VastaaPoista
  15. Olen jo muutaman kuukauden seurannut blogiasi, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun muistan kommentoida. Huomioni kiinnitti ensimmäiseksi tutun näköinen hevonen ja pienen blogisi tutkiskelun jälkeen se osoittautuikin samaksi, jonka Vahannalta tosi kauan sitten muistan. Synnytykseni jälkeen en ole enää vuosiin ratsastanut, mutta teidän arkenne seurailu on saanut pienen kipinän kytemään...

    En koskaan Gastellolla ratsastanut, mutta se vaikutti mukavalta (joskin vähän villiltä) hevoselta. Todella kauniina sen ainakin muistan, eivätkä nämä kuvat kerro lainkaan toisenlaista tarinaa. :-) Ei varmasti maailman helpoin hevonen (kuten olen postauksistakin lukenut), mutta näyttää kyllä saaneen luotanne ihan parhaan mahdollisen kodin. Kai näitä suuria persoonia pitää vähän ymmärtää... ;-)

    Teidän päivistänne on todella kiva lueskella. Kaikkea hyvää teille, jään seuraamaan kehitystänne suurella mielenkiinnolla edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, näitä pieniä palasia Nuutin menneisyydestä on aina ihan super kiva kuulla !! :) Tosi mukavaa jos tykkäät puuhistamme lueskella ja kiitos kun kommentoit ! Juttelisin mielelläni Nuutin menneisyydestä enemmänkin jos vain siitä vielä jotakin (ihan mitä vain !) muistat. Pystyisitkö laittamaan minulle vaikkapa sähköpostia? Osoite olisi susanna.niemi@live.fi :)

      Poista
  16. Taisinpa juuri löytää uuden suosikkiblogin! Tosi upean näköinen hevonen tämä Nuutti:) Kilpailetteko aktiivisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, tervetuloa lueskelemaan !! :)

      En tiedä vielä miltä tuleva kausi näyttää, mutta tähän mennessä emme ole kovin aktiivisesti kilpailleet. Viime vuonna teimme (lähes kahden vuoden tauon jälkeen) parin seurakoulukisan merkeissä paluun radoille ja tänä vuonna olisi kyllä tarkoitus oman tallin kisojen lisäksi päästä joihinkin ulkopuolisiinkin. Katsotaan miten käy... :)

      Poista
  17. Tosi kiva postaus!<3
    Mahtavia kuvia<3

    VastaaPoista
  18. Näiden kuvien perusteella voisin muistuttaa, ettei se hevosen pää tipu irti, vaikket koko ajan sitä kaulaa tuijottaisikaan:D. Katse ylös, vaikka onkin helpommin sanottu kuin tehty... ;) Itselläni täysin sama ongelma!

    - Kipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä ikinä tiedä... ! :o Haha ei vaan joo, aivan oikeessa oot, vitsi miten ärsyttävä tapa....... :D Hyvä itseasiassa kun sanoit, pitää muistaa huomenna kisoissa nostaa se leuka irti rinnasta niin ehkä näyttää vähän vähemmän nuupahtaneelta koko ratsastus :D

      Poista
  19. aivan ihania kuvia, etenkin nuo mihin toi aurinko osuu niin kauniisti!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, munki mielestä niissä on jotenki ihana tunnelma ! :)

      Poista
  20. Ihana Nuutti!!! <3 Löysin blogisi pitkästä aikaa (olin joskus lukenut blogiasi varsin aktiivisesti mutta harmikseni se homma unohtui) ja ensimmäisenä nään tämän ihania kuvia täynnä olevan postauksen. Kuvia piristää aina nuo sinun lisäämät kuvatekstit. Tämä on varmaan ainut hevosblogi jonka kaikki postaukset jaksan aina lukea alusta loppuun. On ihan pakko jatkaa entistä tapaani, seurata blogiasi aktiivisesti. :)
    ~Heppatyttö

    Ps. Ihana loimi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla että löysit takaisin, toivottavasti viihdyt mukana jatkossakin !! Kiitos ! :)

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !