Eli siis... heräsin tosiaan joskus puoli kuuden maissa, nukuin hieman pommiin, eli tuli taas vähän kiire... Laura raasukin joutui heräämään ties milloin kun hän tuli hakemaan täältä iPhonensa jonka siis eilen vahingossa reissumme päätteeksi jätti autooni :D ... eikä toki ole tapahtunut näin ennenkin ;) Failed. Perjantai 13. teki tehtävänsä Lauran kohdalla... varsinkin kun tämä juuri eilen paluumatkalla sanoi nukkuvansa koko päivän ! Paskat sinä mitään nukut päätti epäonnenpäivä :) Noh, Laura sai phonensa ja minä jatkoin siitä asemalta matkaani tallille. Otin aamiaisleivän mukaan ihan vain sitä varten, etten ehkä nukahda rattiin niin helposti mikäli keskityn syömiseen... :D En nukahtanut whoo ! Lauleskelin vain iloisesti Nickelbackia ja mitä muuta sieltä radiosta nyt aamutuimaan oikein tulikaan... oli ihan kova meno hei :)
Nickelback - Lullaby
Stop thinking about
The easy way out
There's no need to go and blow the candle out
Because you're not done
There's no need to go and blow the candle out
Because you're not done
You're far too young
And the best is yet to come...
Me so love this song... ihana ! Jotenkin sellainen rohkaiseva :) Tuota kuuntelen aina kun menee mönkään. Eli ei ihan väärä biisi tähänkään päivään. Ei sillä, että ihan metsään olisi mennyt, mutta välillä tulee niin sellainen olo että voisi vain heittää hanskat tiskiin... äh. Joo no, palaan tuohon kohta. Tallille saapuilin joskus hieman ennen seitsemää ja olin siellä ensimmäisenä ;o Ihan yksin pimeässä tallissa, hrr... kummasti tuli mieleen kaikki kauhuleffat kun vaelsin sinne rehuvarastolle ja työnsin käteni pimeään pesuhuoneeseen valokatkaisijaa etsien... Onneksi sain heppojen lisäksi ihmisseuraa aika pian, niin ei ollut olo ihan kuin laaksostaan eksyneellä muumilla. Pienen harkinnan jälkeen päädyin laittamaan Nuutille suuhun ihan nivelkuolaimet, sillä en jaksanut ruveta säätämään kankien kanssa... lazy me. Osasyynä oli kyllä myös se, että nivelillä tunnen saavani Nuutin liikkumaan isommin ja energisemmin sekä helpommin siinä perusmuodossa. Mutta sitten kun tosiaan tuo vaatimustaso nousee, niin kanget ovat kyllä kätevämmät... äh, hankalaa. Ehkä minun vain itseni pitäisi ratsastaa kangilla rohkeammin, voi olla että hieman jään (itse sitä siinä tiedostamatta) varomaan...
Tänään aloitimme tunnin (verkkojen jälkeen siis tietenkin) laukka-ravi-laukka siirtymillä. Teimme niitä ympyrällä omaan tahtiimme ja argh alkuun Nuutti oli todella rasittava ! En tiedä jäikö sillä torstailta joku vaihde päälle, kun se yritti taas vain laukkailla vaikka vaadin raville. Sitten kun sain siirrettyä, niin ravi oli todella epätasaista. Pyrin saamaan Nuuttia vähän paremmin ulko-ohjalle, eli suoristelin ja vasta-asettelin sitä niin ravissa kuin laukassakin. Useiden toistojen jälkeen rupesi sujumaan ihan ok. Itseasiassa siis... ne itse siirtymiset eivät tänään olleet missään vaiheessa kovin huonoja, meinaan siis että Nuutti pysyi suht tasaisena ja laukat nousivat herkästi, mutta juuri tuo raville siirtyminen ja perus ravi olivat ihan ihmeellisiä... Paranivat kyllä koko ajan, mutta ärh silti. Eeva sanoi, että Nuutin liikkuminen ei näyttänyt lainkaan epätasaiselta tai huonolta, mutta hän huomasi että jouduin tekemään aika paljon pieniä korjauksia koko ajan. Niin jouduin, mutta viimein sain onneksi muutamia pätkiä, joissa hevonen antoi periksi ja pääsin ihan vain jättämään sen rauhaan. Eevakin sanoi lopuksi, että on hyvä kun sain sitä nivelillä läpi, niin tietenkin asiat ovat sitten helpompia myös kankien kanssa.
Tänään aloitimme tunnin (verkkojen jälkeen siis tietenkin) laukka-ravi-laukka siirtymillä. Teimme niitä ympyrällä omaan tahtiimme ja argh alkuun Nuutti oli todella rasittava ! En tiedä jäikö sillä torstailta joku vaihde päälle, kun se yritti taas vain laukkailla vaikka vaadin raville. Sitten kun sain siirrettyä, niin ravi oli todella epätasaista. Pyrin saamaan Nuuttia vähän paremmin ulko-ohjalle, eli suoristelin ja vasta-asettelin sitä niin ravissa kuin laukassakin. Useiden toistojen jälkeen rupesi sujumaan ihan ok. Itseasiassa siis... ne itse siirtymiset eivät tänään olleet missään vaiheessa kovin huonoja, meinaan siis että Nuutti pysyi suht tasaisena ja laukat nousivat herkästi, mutta juuri tuo raville siirtyminen ja perus ravi olivat ihan ihmeellisiä... Paranivat kyllä koko ajan, mutta ärh silti. Eeva sanoi, että Nuutin liikkuminen ei näyttänyt lainkaan epätasaiselta tai huonolta, mutta hän huomasi että jouduin tekemään aika paljon pieniä korjauksia koko ajan. Niin jouduin, mutta viimein sain onneksi muutamia pätkiä, joissa hevonen antoi periksi ja pääsin ihan vain jättämään sen rauhaan. Eevakin sanoi lopuksi, että on hyvä kun sain sitä nivelillä läpi, niin tietenkin asiat ovat sitten helpompia myös kankien kanssa.
Siirtymisharjoituksen jälkeen siirryimme raviavoihin. Kuten kertoilin, ne menivät torstaina ihan hyvin, mutta tänään oli taas ihme säätöä... miksi aina menee tunnilla ihan mönkään !? Eeva ei kohta usko mitään kun sanon esim. avoista että "menivät ihan hyvin viikolla"................... :D Ehkä tuo aikainen ajankohta ei vain ole meille oikein se kaikkeista otollisin... :P No juu, alun vänkäämisen jälkeen rupesi pikkuhiljaa paranemaan. Avo vasempaan kierrokseen (eli oikealle?) on huomattavasti toista vaikeampi ja Nuutti tahtoo siinä punkea itseään uran sisäpuolelle. Sain muutaman kerran huomauttaa aika napakasti kannuksella, että hei perse uralle aasi ! Hitsi että se on kovapäinen kyllä...
Laukassa sujui taas huomattavasti ravia paremmin. Teimme noita Helppo A:4 -ohjelman vastalaukkakaaria, jotka nyt eivät vaikeustasoltaan päätä huimaa. Ura on ainakin Nuutin kanssa todella helppo ja saimme ne menemään todella kivasti heti ensimmäisillä kerroilla. Tuo vastalaukkojen jälkeen harjoittelemamme kuvio: laukassa pituushalkaisijalle ja ravin kautta laukan vaihto keskellä puolestaan ei ollut ihan yhtä easy... tulimme siis vasemmassa laukassa sisään kohti peilipäätyä ja Nuuttihan oli sitä mieltä, että takaovelta kuuluu lähteä kovaa, pois avuilta.............. se veti itsensä pitkäksi enkä meinannut saada sitä kiinni millään. Oikean laukan nosto puolestaan sujui aina todella helposti. Lopuksi onnistui myös siirtymä raviin, joskin ravi oli korjauksieni johdosta muutaman askeleen melkein peitsiä, mikä ei sinänsä haitannut sillä edelliskerroista poiketen Nuutti kuunteli apujani eikä vetänyt itseään pitkäksi missään välissä. Mikäli saan kouluradalla ratsastettua vasemman laukan pituushalkaisijalle yhtä vahvasti kuin vastalaukkakaareen, en usko kuviossa olevan mitään ongelmaa.
Loppuun työskentelimme vielä vähän harjoitusravissa. Tein muutamat avot ja no, eivät ne merkittävästi olleet alkutunnista laukkojenkaan jälkeen parantuneet... Minun pitää opetella päästämään muotoa vielä alemmas tasaisuuden säilyttämiseksi. Eeva on monesti sanonut, että hevonen ei enää nykyään näytä pidemmässäkään muodossa lainkaan etupainoiselta, vaan kantaa itsensä hienosti niin siinä suhteessa ei kyllä haittaa vaikka joutuisi vähän sitä niskaa alemmas laskemaankin. Lisäksi, vaikka minusta välillä on selkään tuntunut siltä, että muoto on todella pitkä, niin Eeva on vain todennut että se ei näytä lainkaan liian pitkältä tai matalalta vaan liikkuu hyvällä kaulalla jne. Joten... pitäisi vain uskaltaa luottaa siihen, että kyllä se muoto on A:han ihan riittävä matalampanakin, eikä tavallaan sen takia ottaa huonoja pisteitä tehtävistä, joita voi helpottaa tekemällä hieman kompromissia. Pienten avojen jälkeen yritin vielä ottaa jonkin keskiravipätkän, mutta Nuutti rupesi taas vain laukkailemaan... argh että meinasi mennä hermo ! Keskityin vielä oikein pitämään pohkeeni kiinni ja lähtemään lisäykseen (uralla) tasaisesti, mutta ei... en ymmärrä mikä siinä nyt oikein on. Työstin hevosta sitten hetken ihan harjoitusravissa ja tein pienempiä siirtymiä askellajin sisässä ennen kuin yritin uudemman kerran. Ei sitä nyt kyllä keskiraviksi vieläkään voinut sanoa, mutta hevonen sentään reagoi ja lähti hyvin "ylämäkeen" ilman laukkailuaikeita. Tuli hyvä mieli kun Henkka lopuksi sanoi ohi ravatessamme jotakin, että "nythän se näyttää ihan mielettömän hyvältä" :) ! Siinä vaiheessa se alkoi hyvältä tuntuakin: kantoi itsensä ja meni tarpeeksi reippaana eteen. Eli mitä voimme jälleen, varmaan miljoonannen kerran todeta? - kisoihin tarvitsemme todellakin pitkän verkan. Nuutti on aina parhaimmillaan ihan tunnin loppuun ja samanlainen tunne pitäisi olla siinä vaiheessa kun lähtee radalle :P
Tunnin jälkeen kylmäsin Nuuden jalat ja heitin sille Back On Track -suojat jalkoihin. Kiitos taas Nenjalle, joka lupautui ottamaan ne pois ennen kuin heppa menee tarhaan :) Kotiin päästyäni olin niin pirullisen väsynyt, että oli pakko mennä nukkumaan päikkärit. Eipä ole kamalasti pirteämpi olo tälläkään hetkellä, mutta kai sitä olisi ilman noita torkkuja vieläkin väsyneempi? :D Unieni aikana Maarit ja Raimo tulivat meille Riitta mukanaan (Riitta on siis meillä sijoituksessa oleva toyvillakoira, joka oli tekemässä pennut kasvattajallaan ja palasi nyt kotiin) ja minä pöllähdin suoraan unten mailta heitä tervehtimään... :D Jonna oli Ritun kotiutumisesta arvatenkin ihan onnessaan, se kun on tavallaan hänen koiransa. Ihan omituista kun on taas neljä karvapalloa täällä pyörimässä, oli jo ehtinyt tottua tuohon kolmeen... :D Mutta ihan kiva saada se kalju kiljukaula takaisin, olihan sitä jo aikamoinen ikäväkin... :)
Huhhei nyt on ihan pakko pistää kone pois ja mennä tekemään jotain järjellistä (= nukkumaan hehhe !) :P Tässä lopussa vielä tosiaan nämä torstain lopputunnista otetut kuvaset kun silloin sain julkaistua ainoastaan ne alkupuolelta otetut. Kaikki siis © Jonna :)
Laukassa sujui taas huomattavasti ravia paremmin. Teimme noita Helppo A:4 -ohjelman vastalaukkakaaria, jotka nyt eivät vaikeustasoltaan päätä huimaa. Ura on ainakin Nuutin kanssa todella helppo ja saimme ne menemään todella kivasti heti ensimmäisillä kerroilla. Tuo vastalaukkojen jälkeen harjoittelemamme kuvio: laukassa pituushalkaisijalle ja ravin kautta laukan vaihto keskellä puolestaan ei ollut ihan yhtä easy... tulimme siis vasemmassa laukassa sisään kohti peilipäätyä ja Nuuttihan oli sitä mieltä, että takaovelta kuuluu lähteä kovaa, pois avuilta.............. se veti itsensä pitkäksi enkä meinannut saada sitä kiinni millään. Oikean laukan nosto puolestaan sujui aina todella helposti. Lopuksi onnistui myös siirtymä raviin, joskin ravi oli korjauksieni johdosta muutaman askeleen melkein peitsiä, mikä ei sinänsä haitannut sillä edelliskerroista poiketen Nuutti kuunteli apujani eikä vetänyt itseään pitkäksi missään välissä. Mikäli saan kouluradalla ratsastettua vasemman laukan pituushalkaisijalle yhtä vahvasti kuin vastalaukkakaareen, en usko kuviossa olevan mitään ongelmaa.
Loppuun työskentelimme vielä vähän harjoitusravissa. Tein muutamat avot ja no, eivät ne merkittävästi olleet alkutunnista laukkojenkaan jälkeen parantuneet... Minun pitää opetella päästämään muotoa vielä alemmas tasaisuuden säilyttämiseksi. Eeva on monesti sanonut, että hevonen ei enää nykyään näytä pidemmässäkään muodossa lainkaan etupainoiselta, vaan kantaa itsensä hienosti niin siinä suhteessa ei kyllä haittaa vaikka joutuisi vähän sitä niskaa alemmas laskemaankin. Lisäksi, vaikka minusta välillä on selkään tuntunut siltä, että muoto on todella pitkä, niin Eeva on vain todennut että se ei näytä lainkaan liian pitkältä tai matalalta vaan liikkuu hyvällä kaulalla jne. Joten... pitäisi vain uskaltaa luottaa siihen, että kyllä se muoto on A:han ihan riittävä matalampanakin, eikä tavallaan sen takia ottaa huonoja pisteitä tehtävistä, joita voi helpottaa tekemällä hieman kompromissia. Pienten avojen jälkeen yritin vielä ottaa jonkin keskiravipätkän, mutta Nuutti rupesi taas vain laukkailemaan... argh että meinasi mennä hermo ! Keskityin vielä oikein pitämään pohkeeni kiinni ja lähtemään lisäykseen (uralla) tasaisesti, mutta ei... en ymmärrä mikä siinä nyt oikein on. Työstin hevosta sitten hetken ihan harjoitusravissa ja tein pienempiä siirtymiä askellajin sisässä ennen kuin yritin uudemman kerran. Ei sitä nyt kyllä keskiraviksi vieläkään voinut sanoa, mutta hevonen sentään reagoi ja lähti hyvin "ylämäkeen" ilman laukkailuaikeita. Tuli hyvä mieli kun Henkka lopuksi sanoi ohi ravatessamme jotakin, että "nythän se näyttää ihan mielettömän hyvältä" :) ! Siinä vaiheessa se alkoi hyvältä tuntuakin: kantoi itsensä ja meni tarpeeksi reippaana eteen. Eli mitä voimme jälleen, varmaan miljoonannen kerran todeta? - kisoihin tarvitsemme todellakin pitkän verkan. Nuutti on aina parhaimmillaan ihan tunnin loppuun ja samanlainen tunne pitäisi olla siinä vaiheessa kun lähtee radalle :P
Tunnin jälkeen kylmäsin Nuuden jalat ja heitin sille Back On Track -suojat jalkoihin. Kiitos taas Nenjalle, joka lupautui ottamaan ne pois ennen kuin heppa menee tarhaan :) Kotiin päästyäni olin niin pirullisen väsynyt, että oli pakko mennä nukkumaan päikkärit. Eipä ole kamalasti pirteämpi olo tälläkään hetkellä, mutta kai sitä olisi ilman noita torkkuja vieläkin väsyneempi? :D Unieni aikana Maarit ja Raimo tulivat meille Riitta mukanaan (Riitta on siis meillä sijoituksessa oleva toyvillakoira, joka oli tekemässä pennut kasvattajallaan ja palasi nyt kotiin) ja minä pöllähdin suoraan unten mailta heitä tervehtimään... :D Jonna oli Ritun kotiutumisesta arvatenkin ihan onnessaan, se kun on tavallaan hänen koiransa. Ihan omituista kun on taas neljä karvapalloa täällä pyörimässä, oli jo ehtinyt tottua tuohon kolmeen... :D Mutta ihan kiva saada se kalju kiljukaula takaisin, olihan sitä jo aikamoinen ikäväkin... :)
Huhhei nyt on ihan pakko pistää kone pois ja mennä tekemään jotain järjellistä (= nukkumaan hehhe !) :P Tässä lopussa vielä tosiaan nämä torstain lopputunnista otetut kuvaset kun silloin sain julkaistua ainoastaan ne alkupuolelta otetut. Kaikki siis © Jonna :)
Mistä oot ostanu ton ihanan vaaleensinisen huovan ?:)
VastaaPoistaMistä oot ostanu ton ihanan vaaleensinisen huovan ?:)
VastaaPoistaHorse Fair -messuilta, liikettä en valitettavasti muista :(
Poista