lauantai 29. elokuuta 2015

Näillä mennään

Viikko sairaslomaa ja ratsastuksellista takapakkia melkoinen määrä. Vanhan hevosen kanssa pienikin seisahtuminen saattaa tehdä merkittävän loven siihen työhön, mikä hyvän kunnon saavuttamisen sekä ylläpitämisen eteen on tehty, mutta eipä auta itku markkinoilla - eiköhän tämä ruoste tästä oikeanlaisen treenin myötä äkkiä karise.

Nuutti ja Veronika pellolla keskiviikkona. Hyviä pätkiä, mutta pääosin heppa oli aikamoinen mato! Tässä näyttää yllättävän keskittyneeltä...

Tällä hetkellä tuntuu lähinnä siltä, että kaikki takapään, selän ja kaulan lihakset ovat livistäneet ja masu paisunut entisestään. Tukkakin on kasvanut niin, että Nuutti rassukka näyttää ihan peltoon unohdetulta pulliaiselta. Siihen vielä päälle naama täynnä arpia ja iso kasa kohonneita sekä osittain hangattuja ötökänpuremia - kohta on varmaan joku eläinsuojeluviranomainen kyselemässä, että eikö kukaan tätä kapista kaakkia rakasta. Vaikka toista hoivataan ja lellitään minkä ehditään. Eläinlääkärikin kommentoi eilen tikkejä poistaessaan, että tämä taitaa olla oikea mamman mussukka. Nuutti seisoi kiltisti aloillaan, kuunteli ja toimenpiteen jälkeen nyökkäsi muutaman kerran hyväksyvästi. Taitaa poika itsekin tietää olevansa aika tärkeä tyyppi... ;)

Lähtiessään elli kääntyi vielä huikkaamaan, että olehan ihmeessä yhteydessä mikäli on tarvetta vaikkapa raspaukselle tms., tämä kun on niin kiva hevonen. Taas kerran sain olla pienestä ruttukääryleestäni ylpeä kuin mikä, ja hukutin sen tietenkin siltä seisomalta haleihin, pusuihin ja kookosnameihin. Olin jo ehtinyt unohtaa kenelle kenen tuhmalle alter egolle piti hetkeä aiemmin viritellä riimunnaru turvan ympärille kun pellon reunassa oleva risukasa kävelylenkiltä palatessamme huuteli kummia (lue: joku lehti siellä kahisi). Puuh, puuh, pörh, pörh, vastasi Nuutti ja yritti ottaa ritolat. Monta kertaa, oikein pukitellen. Siinä hukkui allekirjoittaneen "perrrrkele!" tuuleen ja soran rahinaan, kunnes yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Nuutti, tuuli, aika. Luulin ihailleeni pää pilvissä patsastellutta hevostani ainakin vartin, kunnes tallin pihassa totesin meidän taivaltaneen laitumien reunalta takaisin vain noin 7 minuutissa - välikohtauksineen. Hassu juttu.

Itse pellolla Nuutti on suureksi yllätyksekseni käyttäytynyt oikeinkin nätisti. Vahva se on, mutta pukkiloikkia toistaiseksi 0. Kyllä se vielä ehtii. Tänä vuonna ratsastuskäytössä on pelloista paras: suuri mäkipelto, jossa saa auringonlaskun aikaan aivan ihania kuvia. Hii, parhautta! Pitäisi vain ehtiä sinne juuri oikealla hetkellä, viimeksi kun alkoi jo hämärtää. Vanha kameranrämäni ei niissä olosuhteissa enää loista, mutta no... ihan sama. Ei edes järin harmita - oman suoriutumisemme kun voi vallan loistavasti tiivistää tähän kuvaan:

Siis me ollaan niin nevahööd mistään takapään päällä olemisesta. Eikö takajalat oo ihan ok jos ne roikkuu sukkahousuina perässä...? Ensimmäisen laukan jälkeen siirtymä alas valui, valui ja valui, ja tässä siis komeilee hetki juuri ennen käyntiin putoamista. Ihan kamalaa, hävettää.

No, seuraavalla kerralla skarpimmin. Huomenna meidän oli tarkoitus jälleen kahden viikon tauon jälkeen päästä esteille, mutta arvatkaahan kuka täällä istuu kuumeessa, pää täynnä räkää... No meitsi, tietenkin. Krooninen poskiontelotulehdus on kamalan kiva, tekisi mieli repiä irti koko naama. Onneksi Veronika sanoi voivansa hypätä Nuutin kanssa, niin heppanen sentään pääsee virkistämään mieltään. Sen ratsastettavuus ei tosiaan ole loman jälkeen ollut ihan totuttua luokkaa, mutta se on ihan tuttu juttu - useamman vapaapäivän aikana Nuudeli monesti vain... lässähtää. Siinä saattaa olla virtaa, mutta oikean tuntuman löytäminen on yleensä ensimmäisillä ratsastuskerroilla haastavaa. Välillä tuntuu kuin se olisi ollut lomalla Marsissa ja unohtanut meidän, maa-asukkien välisen tavan kommunikoida ihan tyystin. No, kyllähän se meillä ihmisilläkin maanantai toisinaan viikonlopun jälkeen käynnistyy hitaasti - viikoista puhumattakaan! Pitänee siis antaa vähän armoa. Osaltaan uskon hitusen jähmeähkön liikkumisen myös kielivän kranion tarpeesta, sillä edellisestä käsittelystä on taas ehtinyt vierähtämään tovi jos toinenkin. Selän tuossa jo parisen viikkoa takaperin avasinkin, mutta kokovartalokopelointia on luvassa heti ensi viikon alussa. Loppuviikon pläänit ovat vielä vähän auki, niistä lisää myöhemmin...!

Toivottavasti tämä lenssu tästä pian helpottaa, haluan äkkiä pellolle laukkareenaamaan!

Joko teillä pääsee sänkkäreille?

17 kommenttia:

  1. Hyvä että Nuudeli on parantunu ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no, oli se muutaman päivän kunnossa! Hevosenomistajan riemua taas ylimmillään kun ei tiedä mikä toista vaivaa, plää :(

      Poista
  2. Ei pääse sänkkäreille ei, kun maanomistajat eivät peltoja anna käyttää hukkakauran pelossa.... Ketuttaa kyllä, kun näitä peltoilukuvia alkaa taas satelemaan joka blogiin! :( Mutta eipä auta, onneksi laitumia sentään voi käyttää talvella hankitreeneissä!

    Kiva että Nuudeli alkaa olla taas kuosissa! :) Itsellä 19v suokki ja kyllä, ottihan se takapakkia kesän aikana, kun oli kesäkuussa pari viikkoa saikulla (heitti jalan ihan turvoksiin pienestä vekistä) ja sitten heinäkuussa lomaili laidunlomaa 2vko, kun oltiin reissussa. Noh, onneksi se peruskunto siellä pohjalla kuitenkin on, niin eipä aikaakaan kun tuo Nuuttikin on jäykkyydensä karisuttanut! :) On hänkin vaan upeassa kunnossa ikäisekseen, vieläpä pv:ksi, hienoa työtä oot tehnyt ja teet tietenkin koko ajan, jotta vanhus kunnossa pysyisi! Ei voi kuin kehua taas :)

    On tää sun blogi vaan edelleen monen vuoden jälkeen suosikkilistan nro 1, kirjotat niin huippuhienoja tekstejä (ja tunnetusti hulvattomia kuvatekstejä :D)! Kuvatkin on aina niin laadukkaita ja ulkoasut panostettuja. Ja tietenkin aktiivisesti (ainakin jokseenkin?) tavoitteellisessa harrastekäytössä olevan vanhan hevosen elämää on kiva seurata, kun itselläkin sellainen tosiaan löytyy. Toivottavasti postauksia saisi taas lukea useammin, kun nyt on pidempään ollut hiljasemmalla sunkin blogi (kun ensin sulla vissiin oli häikkää teknologian kanssa ja sitten tuli tää Nuutin saikkukin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista, et arvaakaan kuinka paljon piristi mieltä! ♥ Ihanaa jos tykkäät lueskella ja joo, pitäisi kyllä tosiaan vähän aktivoitua... Taas vaan on sellainen tilanne meneillään, ettei yksinkertaisesti ole ollut voimia edes avata konetta :( Pitää postailla näistä kunhan saa päätä vähän selväksi.

      Kiitos vielä ja terkkuja sun seniorihevoselle! Ihana kuulla että on noin kunnioitettavassa iässä hyvässä kunnossa edelleen!! :)

      Poista
  3. Hahaa, hassu toi kuva susta ja Nuutista! Kivaa kun julkaset myös epäedustavampaa materiaalia koska eihän kaikki aina voi mennä hyvin. :)

    VastaaPoista
  4. Ja hienosti muokattu toi vika kuva! T. Sama ano

    VastaaPoista
  5. Mikä tuo IndieDays on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun mulla tulee tonne blogitallin yläpuolelle joku toinen blogiportaali, IndieDays! ;) Ei sit vissiin kuuluis näkyy. :'D

      Poista
  6. me päästiin tänää eka kertaa sänkkärille ja oli ihan niin hauskaa! poni laukkasi tosi kovaa ja voitti jopa kaksi heppaa kun otettiin laukka kisaa :dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii ihanaa! Me ei ikinä voida ottaa osaa mihinkään laukkakisoihin kun Nuutti villiintyy niin, että heittää meikäläisen tonttiin... :D

      Poista
  7. Ihanat noi turkoosit kamat! Ja punasesta tykkään kans, oh, ootte aina niin ihanasti sävy-sävyyn <3

    VastaaPoista
  8. "Kapinen kaakki" -fiilis on myös meille tuttu :D tänään huristan tallille kera klipperin ja poistan hevosesta talviturkin, jonka se on iloisesti kahdessa viikossa kerinnyt kasvattaa. Ehkä tukkakin saa siistintää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kesässä talviturkki on ihan looginen ;) Voi Champpinen! Se ei kyllä oo kapista nähnykkää, niin upee ♥.♥

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !