perjantai 27. huhtikuuta 2012

This is what happiness feels like :)

Ihana ilma ! Aurinko paistaa ja lämpömittarikin näyttää +13 astetta ! Me like ;) Ensimmäistä kertaa en laittanut Nuutille vilttiä edes alkukäyntien ajaksi ! Tiedän, tiedän... monet eivät ole käyttäneet sellaista "enää pitkään aikaan", mutta jos on hiemankaan viileä ja tuulinen ilma, niin ei siitä viltistä alkukäynneissä haittaakaan ole (varsinkin kun kyseessä on lämminverinen hevonen). Hevonen lämpenee paremmin ja saa tarvittaessa liikutuksen jälkeen selälle heti lämmikkeen :) ... joten asiantuntevat kommentit ja neuvot siitä, kuinka minun pitäisi hevoseni missäkin tilanteessa loimittaa voi jättää laittamatta, kiitos ! :)

Nuutti oli tänään alkuun ihan tavattoman painava kädelle ! Tosin juu, mitä voi olettaa kun ratsastin hevosen itse kunnolla viimeksi viimeviikon keskiviikkona, sen jälkeen on ohjelmassa (Tampereelta palattuanikin) ollut yhtä sun toista kevyempää; kuvauksia, maastoilua yms.... Yllättävän nopeasti heppa kuitenkin tuli kevyemmäksi ja alun hitauden jälkeen se oli itseasiassa aika miellyttävä ! Alkuun Nuutti tosiaan yritti oikeassa laukassa vain vetää itseään pitkäksi ja kaahailla menemään niin, että minun oli todella hankala istua alas satulaan. Tuntui että juuri kun sain perseeni penkkiin niin heppanen kiskoi minut taas irti. Kun viimein sain yhden onnistuneen laukkapätkän, siirsin käyntiin ja työstin hevosta siinä hetken aikaa. Kun vaihdoin suuntaa ja otin vasemman laukan niin oho ! Aivan erilaista menoa. Laukka oli tasaista, hevonen oli avuilla ja pääsin istumaan syvälle satulaan :) En tehnyt mitään erikoista, vaadin hevosta liikkumaan pohkeen edessä ja hain vakaata muotoa määräämässäni pituudessa. Kun siirryin raviin, liike tuntui melko hyvältä ja energiaa oli juuri kuten toivoin; hevonen liikkui eteen omin jaloin, terävänä, mutta kuitenkin rentona. Kaiken lisäksi muoto oli ravissa todella kiva ! Takuuvarmasti helppoon A:han täysin riittävä ja Nuutti liikkui siinä hyvin tyytyväisenä. Tuolla hevosellahan ei siis ole vaikeuksia itsensä kokoamisessa, mutta se osaa pistää hanttiin melkoisesti, mikäli rupeaa vaatimaan jotakin perusasioista poikkeavaa... Olen tänne monesti asiasta kirjoittanutkin mutta siis tosiaan; toisinaan on pakko tehdä kompromisseja.

... luin vähän aikaa sitten eräästä blogista, kuinka kompromissien teko kirjoittajan mukaan on väärin ja ongelmaa ainoastaan siirretään eteenpäin... Olen toisaalta samaa mieltä, mutta toisaalta en. Nimittäin... esimerkiksi juuri Nuutin tapauksessa, kun eritoten nuo raviväistöt tuottavat meille ongelmia: jos sitä lähtee kootummassa muodossa vaatimalla vaatimaan, vaikeamman kautta asenteella "nyt saatana menet !", niin lopputuloksena on täysi kaaos; hevonen, joka katoaa kaikilta avuilta. Sen jälkeen se on todella vaikea saada liikkumaan tasaisesti edes suoraa uraa. Kun taas tekee vähän kompromissia ja päästää hevosta hieman matalempaan muotoon (joka ei edes ole kovin matala vaan ihan riittävä A:han, mutta matalampi kuin muoto perusliikkeessä) niin pääsemme suorittamaan kuvioita teknisesti paremmin JA SITÄ KAUTTA voi sitten tarvittaessa taas yrittää koota enemmän, kun väistö muuten on kunnossa. En näe mitään syytä ruveta hevosen kanssa tappelemaan, jos asian voi hoitaa vaivattomamminkin. Sitten on tietenkin niitä tilanteita, joissa ei pidä antaa mitään turhia myönnytyksiä, esimerkiksi silloin kun hevonen on kuriton. Yksi minulle pienestä pitäen opetettu periaate on se, että hevonen käännetään aina takaisin haluttuun suuntaan sitä kautta, mistä se on itse luvatta kiepannut. Apua, hankala selittää ! :D Moni varmaan ymmärtää mitä tarkoitan? Siis esimerkiksi... jos hevonen käy ykskaks uralta, oikeassa kierroksessa hyppimään keskelle kenttää, se käännetään aina vasemman kautta takaisin vaikka mikä olisi. Sellaisessa tilanteessa ei tehdä mitään kompromissia, että okei no mennään sitten oikean kautta kun on helpompi niin....... ei, ei. Silloin mennään tasan sitä kautta, mitä on tultu. Joka kerta kun hevoselle antaa väärässä tilanteessa periksi, asian korjaaminen seuraavalla kerralla on kahta hankalampaa. Eli kompromisseja voi (ja toisinaan oikeastaan pitää) tehdä, mutta ei väärissä paikoissa, väärinä hetkinä. Huh, toivottavasti edes joku pysyi kärryillä......... :D Tästäkin aiheesta voisi puhua vaikka kuinka ja paljon, mutta eiköhän tämä tällä erää riitä !

Juuh, liikutuksen jälkeen vein Nuutin ensimmäistä kertaa syömään hieman vihreää maneesin viereen ! :) Heppa oli aivan onnessaan kun tajusi mitä ollaan menossa tekemään ja aluksi se vain poukkoili ympäriinsä napaten ruohotupsun sieltä, toisen täältä kunnes rauhoittui hyvään paikkaan märehtimään :D Eihän sitä tuoretta tuolla vielä ihan hirmuisesti ole, mutta vähän suuta makeaksi kuitenkin ! Talliin palattuamme päätin jättää Nuudelin sisään ilman loimea. Kuuluimmekin niihin harvoihin vielä loimellisiin... :D ... mutta kun yöllä kuitenkin saattaa olla aika viileä ja kylmiä päiviäkin on riittänyt niin... vaikea vuodenaika ! No, laitoin kuitenkin Nuutin tauluun, että kylmällä ilmalla / sateella ulos loimi (jossa on pieni toppaus) niin kai se muulinen pärjää ! Kurja se on toista turhaankaan loimissa pitää...

Tältä päivältä ei ole kuvamateriaalia, sillä sisko ei lupauksistaan huolimatta yllättäen taaskaan halunnut lähteä mukaan =) En jaksa häntä enää edes varmaan kysyä, sillä vaikka vastaus olisi sillä hetkellä myöntävä niin aina se on sovittuna päivänä sama marina, "en jaksa". Joo ei ole pakko.............. ärsyttää vain tuo että ensin luvataan ja sitten perutaan, arrh. Tuossa iässä olisin hyppinyt riemusta mikäli minulla olisi ollut isosisko jonka mukana olisin päässyt tallille vaikka joka päivä... Juu no whatever ! Koska tuoretta kuvamatskua ei ole, laitoin tähän näytille kuvasarjan (© minä) Nuudelista viime keväänä ! Smiley face ;) Tuollaista se sitten on kun yrittää saada Nuuttia poseeraamaan ruohikolla, kun tuore ruoho kiinnostaisi paljon enemmän.............


Huomenna meillä on taas aamulla tunti (toivon mukaan ulkona !), sillä Sofia on tulossa mukaan (hihi kuvaaja !) ;) Pitääpä opetella vielä tuo helppo A:4 rata kun luultavasti sitä harjoittelemme... o-ou. Kyseinen ohjelma ei todellakaan kuulu lemppareihini..............

P.S. Päätin viimeinkin, 500:n vastaajan ylittyessä tuon vasemmassa sivupalkissa edelleenkin näkyvän kyselyn: "Minkä kouluarvosanan antaisit blogilleni kokonaisuutena?" ! Suuri kiitos kaikille vastanneille :) Tulokset voitte katsoa itse, mikäli kiinnostaa. Täytyy kyllä sanoa että olen todella iloinen huomatessani blogillani olevan ainakin 64 vierailijaa ulkoavaruudesta ! Huikeaa, my dear alien friends...... ;)

6 kommenttia:

  1. Tuosta oon samaa mieltä, et siinä ei voita yhtään mitään, jos lähetään pakottamaan hevosta väkisin tekemään jotain, varsinkin jos kyseessä on hevoselle vielä vaikea asia. Ei me ihmisetkään aloiteta 2-vuotiaana suoraan yliopistotasolta, vaikka kuinka fiksuja olentoja oltaisiin, vaan siinä on välissä aika monta oppivuotta tarhassa, peruskoulussa jne. Asiat pitää opettaa pieninä palasina, joista muodostuu suurempia kokonaisuuksia. :) Sama nyt itelläkin kun Miinalla köpöttelen, niin vaikka ite osaisin ja haluisin mennä tosi pitkin ohjin, Miina ei oo vielä valmis ja vaikka westerniä mennään, mennään kompromissina enkkutuntumalla, kunnes tamma oppii hillitsemään vauhtiaan ja pystyy kantamaan itse itsensä myös löysin ohjin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep niimpä ! Ei se hevonen siinä vaiheessa enää mitään opi, ku se on pistetty pakottamalla ihan lukkoon. Ja vaikka hevonen periaatteessa osais asiat, niin ei sitä silti voi olettaa että se on joku kone joka tekee kaiken ku nappii painamalla... Nuuttiki se noi väistöt kyllä taitaa, mutta se vaatii sen että lähdetään "alhaalta ylös" eli ei alkuun katota sitä muotoa niinkään vaan haetaan vaan sitä itse väistöä. Se on semmonen luupää, että jos se vetää herneen nenään ni mä hermostun ite ja siinä vaiheessa peli on menetetty... :D

      Nii aivan ku sä meet sitä ! Joo pikkuhiljaa kohti haluttua muotoa... :) Samat periaatteet vaikka meneeki just vähä vastakkain nää mitä tavotellaan ! :D Haha tuli mieleen et mun heppahan ois varmaa iha loistava western polle, ku se kantaa ittensä aina niin mallikkaasti ku annan pidempää ohjaa :D Sitte ku pitäs kootumpana liikkuu ni ei millään huvittas ! Tai no nykyään se puksuttelee ihan hyvässä muodossa, mutta ennen se oli kyllä välillä niin vaikeeta että huh ! :D ... Nuutilla taitais vaan olla vähän liian pomppu liikkeet, ku eks western hepoilta haeta mahollisimman tasasia? ;D

      Poista
  2. Oon ihan samoilla linjoilla tuossa kompromissiasiassa. Hyvä ratsastaja on sellainen, joka tuntee ja ymmärtää, milloin pitää vähän hellittää ja milloin toisaalta pysyä aivan ehdottomana.

    Ja kyllä meilläkin on vielä ollut loimi päällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan !

      No hyvä ! Mä otin tosiaa eilen veke mut inhottava sit jos sattuu vielä jotain koleita sadepäiviä niin olla ihan nakuna... D: Nuutinki karva ku on tosi pieni ja tallin ovet auki yötä päivää.

      Poista
  3. meilläkin vasta tänään eka loimeton päivä :). Täysin oikeassa olet tuossa kompromissiasiassa. Sama ehdottomuushan pätee myös silloin jos hevonen ottaa esim pysähdyksestä kaksi askelta eteen luvatta, niin silloin pitää peruuttaa takaisin ne tasan kaksi vaikka mikä olisi! :D muttajoo, on se taas hyvä jos tietyissä tilanteissa hellittää ja päästää vähän helpommalla ja siirtyy vaikeampaan vasta sitten kun hevonen on valmis. Niin saat varmasti tuloksia aikaan! :) mutta kaikin puolin kiva postaus, jään odottelemaan postausta tunnistanne! Ja vielä.. Se on kyllä todella ärsyttävää jos kuvaaja tekee oharit! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee hyvä ettei olla ainoita ! ;'---D

      Niin aivan ! Toinen erittäin hyvä esimerkkitilanne kyllä ! Jep näinpä :) Just jos aattelee että on joku vähän epävarma hevonen alla niin sille pitäs tehä mielekkääks ne tehtäväks eikä runnoo tappomeiningillä niin että kohta se hevonen ei enää uskalla ees yrittää D:

      Kiitos ! :) Joo niin on, varsinki jos on vähä suunnitellu tekemisii sitä varten ni.... mrh !

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !