maanantai 9. maaliskuuta 2015

Murtuma selässä - ja kasa kuvia syypäästä

Nuutti päätti perjantaina (taas kerran...) repäistä ja lennättää meikäläisen valtavan pukkiloikan seurauksena keskelle maneesia. Siellä oli meneillään tyypillinen ratsastuskoulun tunteja edeltävä ruuhka-aika, eikä tilanne meidän kohdallamme vaatinut käsistä riistäytyäkseen kuin ovesta sisään astuneen tallin omistajan. Hiekan seasta itseäni keräillessä en vielä sen tarkemmin miettinyt sattuuko mihinkään (vaikka kaikki sitä tietenkin kyselivätkin), vaan nousin tavalliseen tapaan takaisin satulaan ja jatkoin ratsastuksia lähinnä ilmalentoani tallikavereiden kanssa naureskellen.

"Yleensä äiskää ei ikinä satu ku osaan heittää sen alas sillee hienosti. Mut täl kertaa se ilmiselkeesti teki jonku virheen."

Kipu iski vasta myöhemmin. Selkäranka oli muutaman nikaman alueelta hyvin kosketusarka ja illan mittaan myös turvotus kasvoi. Lääkityksen ansiosta sain yöllä nukuttua kivuitta useamman tunnin ja aamulla olo oli suorastaan euforinen. Kunnes rupesin kampeamaan itseäni ylös. Painottomuuden tunne katosi saman tien kun kipu ilmoitti olevansa visusti tallessa edelleen.

Äidin painostuksen johdosta kävin tänään kuvissa ja pienen pieni murtumahan sieltä löytyi. Sen pitäisi kuntoutua ihan omin neuvoin ilman leikkaushoitoa, mutta mikäli kipuilu jatkuu vielä muutaman viikon kuluttua, kiikutan itseni uusiin tutkimuksiin. Hevosen selästä pitäisi pysyä poissa mielellään ainakin 2-3 viikkoa, mutta mutta... mitenhän sen pitäisi onnistua, kun jo pari päivää tekee tiukkaa? Vamma on kuitenkin onneksi periaatteessa niin pieni, että eniten painoarvoa voi antaa omille tuntemuksilleen. Näin ollen yritän parhaani mukaan malttaa mieleni, mutta mikäli selkä ei vihoittele, saatan hyvällä omalla tunnolla nousta ratsaille ennen tämän kuun loppua. Vastuu omien fiilisten tulkitsemisesta on tietenkin täysin mulla itselläni. Toivottavasti jomotus ottaa mahollisimman pian äkkilähdön vaikka kuuhun !

Onneksi Nuutilla on maailman paras hoitaja, joka on aina tarpeen vaatiessa valmis auttamaan hevosen liikuttamisessa - se siis jatkaa hommia ihan entiseen malliin vaikka itse en kuskin rooliin pystyisikään. Tänään Clarissa ratsasti Nuutin päivällä maneesissa ja itse nappasin otuksen vähän myöhemmin kanssani ihanan keväiseen ilta-auringon paisteeseen pelleilemään. Samalla napsin tänne vähän kuvia...

"Minä oon ihan intsinä ku kohta on kesä !"
Nakukalle oli aika innoissaan kun pääsi piehtaroimaan ilman loimea.
Tässä meneillään kolmas erillinen piehtarointikerta. Kivat koipeliinit, eikö.
"Joo tsiikatkaa mul ei enää ees oo sitä töppöstä jalassa ku toi haava on nii hyväs kuosis !"
"Mm-mmm, ma rakasta aurinko."
"Nyt mä lähen näiden mukana maastoon, heippa !"
"Ei hitto tääl on muuten tää aita edessä ! Mäki haluun maastoon !"
"Voidaanko mennä?"
"Voitais leikkii sitä et mä määrään vauhdin ja sä yrität ohjaa !"
"Pliis !"
"No ihan sama ei sit. Sentää mul on tukka hyvin."

Lopulta kun Nuutti oli saanut juoksemisesta sekä ympäriinsä haahuilemisesta tarpeekseen, se tuli viereeni seisomaan. Ensin vähän kauemmas, sitten - kuin kysellen - pienin liikahduksin lähemmäs hinautuen, viimein ihan kylkeen kiinni. Ja siihen se sitten kävi nuokkumaan. Silmät menivät kiinni, korvat lörpöttivät miten sattuu ja alahuuli valui kohti maata. Välillä hevonen havahtui hamuamaan huppuani kuin tarkistaakseen, että olen siinä vielä. Se oli taas näitä elämän pieniä suuria hetkiä, jonka olisi toivonut voivan jatkua ikuisesti.

Syypää mun selkäkipuun hymyyn.

Miten teidän viikkonne on alkanut?

79 kommenttia:

  1. Auts, pikaista paranemista!! :)
    Toi on muuten kiva/hauska ku laitat kuviin tolleen ns kuvateksin mitä Nuutti ajattelee/ilmeellään kertoo. Tulee aina hymy huulille noista, ihana Nuutti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Haha, ihana kuulla ! Nuutilla on paljon asiaa... ;)

      Poista
  2. Mulla oli eilen (maanantain) ratsastustunti, ja lihakset käsissa on ihan hirveen kipeet, ku piti jarruttaa koko ajan... Meillä kun oli lopputunnista laukkaa ni heti kun sain jarrutettua poniani niin, että lähin hevonen on kahenkymmenen metrin päässä se kiihytti taas ihan toisen takapuoleen kinni... Taisi opetajakin siinä aina välillä huuella et jarruta. :D
    Voi että teitä. Heti kun Nuutti on ratsastuskunnossa sä telot ittesi niin ettei ratsastaminen onnistu. ;D No toivottavaati paranet pian, ja Nuutille terveisiä! <3
    ~Heppatyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei... :D Poni ihmetteli että mitä se kuski oikein jarruttaa kun täällä on vaikka kuinka monta ohitettavaa !

      Ja joo niinpä........ ärsyttää :D Onneks ei kuitenkaa ollu mitään isompaa, eli eiköhän me taas kohta olla reenissä ! Kiitos terkuista, vien perille ;)

      Poista
  3. Voi ei,paranemisia! Tosi kivoja kuvia!:)

    VastaaPoista
  4. Sattupa huono tuuri../: toivottavasti paranet pian. Sulla on muuten aivan ihana hevonen!!(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep... :( Onneks ei kuitenkaan mitään tän isompaa ollu ! Kiitos, Nuutti on kyllä tosiaan ihan huippu ♥

      Poista
  5. Voih paranemisia! Nuutti on kyl aivan yli söpö <3 Noi sun kuvatekstit on ihan parhaita ja niitä on niin hauska lukee! Käy kurkkaamassa mun blogi http://sannijalinda.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Nuu on ♥

      Käyn heti tsekkaamassa :)

      Poista
  6. Hahahahahahahaha toi piehtarointi-koipikuva! Kuolin nauruun xD mut voi itku et sua sattu. Otahan nyt ainakin viikko ihan rauhassa ja malta pysyä pois selästä, mieluummin se pari viikkoa. Se on loppujen lopuksi lyhyt aika, meinaa selkävammojen kanssa ei ole leikkiminen... Kurja sit jos kävisikin jotain ja joudut olemaan pidempään saikulla. Tottele lääkäriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki nauroin sille ihan sikana !!! XD En kestä, se kelli tossa ihan sika kauan mut tietty kaikki kuvat just siitä tilanteesta on epätarkkoja... arh !

      Mut joo totta, pitää yrittää ottaa iisisti... Ihan pälliä tää kyllä on, mulla on niin turha olo !!

      Poista
  7. kamala ku pelästyin jo otsikkoo lukiessa! eräs mun tuttu putos viime vuonna hevosen selästä, mursi selkänsä ja joutu olemaan yli 3kk ratsastuskiellossa. onneks sulle ei sentään niin pahasti käyny D: vaikkei tietenkään pienikään murtuma oo ikinä hyvä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tota 3 kk kieltoa pelkäsin itekki ku munki saman kokenu tuttava sillä pelotteli ! Ihan kamalaa :( Tää muutama viikko tuntuu sen rinnalla tosi pieneltä ajalta...

      Poista
  8. Voi luoja, sydän pomppas kyllä kurkkuun kun luin ton otsikon. Onneks ei käyny pahemmin, olisi voinut mennä vähän pahemmasta kohtaa, esim. niskasta ... huhhuh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta... ! Jos jotain piti sattua niin kyllä tää pikkumurtuma näin "hyvässä kohdassa" on aika lottovoitto.

      Poista
  9. Voi ei, kyllä teitä nyt koetellaan! Pikaisia paranemisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ihan mälsää ! Kiitos :)

      Poista
  10. Huh! Voi sinua pientä rampaa.. pölö nuutti taas. parane pian!! Onneksi sulla on Clarissa apuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pölö tosiaan ! Kiitos, yritän :) Clarissa on kyllä todellinen siunaus !

      Poista
  11. Siellähän on ihanan keväistä! Täällä pohjosemmassa lunta vaa tulee lisää ja lisää.. Ehkä hanget about puol metriä? Mulle ainaki jo piisaa tämä talvi! Paranemisia selälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua... :D Täällä on tosiaan lumet ja jäät ihan muutamassa päivässä ottaneet jalat alleen, kentätki alkaa pian olemaan ratsastuskunnossa ! Toivottavasti kevät ehtii pian sinne pohjoisemmaksikin :)

      Poista
  12. Hui saakeli, etkö sä ikinä pelästy??? :O Parane pian!

    VastaaPoista
  13. Nuutti!!!!! Ei saa heitellä Susanna noin rajusti, soo soo!

    Onneksi et kuitenkaan pahemmin loukkaantunut, yritä toipua kaikessa rauhassa nyt vaan. :) 2-3 viikkoa on pieni aika jos sillä voi välttää suuremmat vauriot. Toivottavasti jatkotutkimukset eivät tule tarpeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuhma poika !!

      Mut joo älä muuta sano, paljon huonomminki ois voinu käydä. Yritän malttaa mieleni... :)

      Poista
  14. Voi eii:(( onneks ei pahemmin käyny:D mä ekaa kertaa tänne kommentoin ku oon nyt viimeset kuukaudet lukenu sun koko blogim läpi ekasta postauksesta saakka ja mitää en jättäny lukematta :D♡ pakko sanoo et aivan mahtava blogi ja sait uuden anonyymin seuraajan täältä :D kuinka pitkä muute oot ku ite oon 175cm ja aina kaikki sanoo ku oon nii järkyttävän pitkä :DD mutta siis aiiivan mahtava blogi ja sun tyylis kirjottaa on ihanan persoonallinen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, pisteet sulle !! Ihanaa jos tykästyit ja kiitos kovasti kommentistasi, tästä tuli tosi hyvä mieli :)

      Mä oon varmaan about 175cm itekki, ihan tarkkaa mittaa en tiedä. Kuinka vanha olet? :)

      Poista
    2. 14 vuotta :DD

      Poista
  15. Turvaliivi olis varmaa ollu hyvä, olis välttyny murtuma! Mut hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä, muttei välttämättä :) Kiitos !

      Poista
  16. Ihan normaalisti viikko alkanut vaikka aamuisin väsyttää kamalasti (ei mitään uutta) :D
    Ihania kuvia tuosta syypäästä ;)
    Mutta toivottavasti sun selkä paranee mahdollisimman pian ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, aamukooma on ihan ok ! :D

      Kiitos, toivotaan tosiaan näin :)

      Poista
  17. Kiva postaus :'D .. Vaikakkin murtuma ei ole niin kiva juttu.. Paranemisia sulle ..
    Oonkohan mä ainoo jolle tulee tost piehtarointikuvast mieleen joku photoshopilla kuvaan lisätty, hyppäävä hevonen x'DD.. jooomoi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos :D

      Ei hitto hajosin !! Hahahah, ihana XD Siinä ois ainaki tyyli kohillaan... ;)

      Poista
  18. Parane pian! Ihania kuvia <3 Nuutti on nii söppänä ja nauroin noille kuva teksteille :'D Hauskoja olivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yritän ! :) Haha, ihana kuulla :D

      Poista
  19. Voi harmi :( Meilläkin on ihan perus, että kun joku sattuu edes liikkumaan lähellä on se mahdollinen pienten hevosten syöjä.. Onneksi ei ollut kun vain pieni murtuma! Paranemisia :) Ja onpas Nuutti hassu ja ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, on nää otukset kyllä välillä vähän pönttöjä... :D Mut joo onneks ei ollu mitään isompaa, kiitos :) Nuu on kyllä tosiaan aika huippu ♥

      Poista
  20. Nii ihana kirjotus ja upeita kuvia! ❤

    VastaaPoista
  21. paranemisia sinne ite putosin tammikuussa hevosen selästä niskoileni siin oli hius murtuma tänään kävin lääkäris ja hius murtuma oli parantunut lääkäri lupas et saan aloitaa taas ratsastuksen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, onneks ei sullakaan sen pahempaa, niska vielä kun on niin vaarallinen paikka... ! Ihanaa, että pääset taas ratsaille :)

      Poista
  22. Noi kuvatekstit saa aina nauramaan!:)

    VastaaPoista
  23. Voihan heponen! Paranehan pian :)

    VastaaPoista
  24. Voi sua! Onneksi ei käyny sen pahemmin! :) Ihana Nuutti ja ihania kuvia! <3<3

    VastaaPoista
  25. Voi ihania kuvia <3

    VastaaPoista
  26. Oijoi, tää postaus on vaan jotenkin söpö :3 tai siis ei selkäkivut ei oo söpöä, mutta Nuutti ja sen mamma on söpöjä :D paranemisia sulle! Ja hei, uusi lukija täällä näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, joo söpöjä selkäkipuja en oo koskaan tavannu :D Mutta voi kiitos :) Tervetuloa mukaan, toivottavasti viihdyt matkassa !

      Poista
  27. Auts, murtuma! Ei kiva. Toivottavasti alkaa kuntoutua hyvin ja pikaisesti :)
    Aivan ihania nämä kuvat taas kerran ja Nuutin kuvateksteille ei voi kyllä kun nauraa :D + sen piehtaroinnille... siis mitkä nuo jalat oikein on ?! :D

    Ihanaa kesän odotusta teille (voiko näin jo sanoo :D), sielä etelässä näyttääki jo huomattavasti kesäsemmältä mitä täällä pohjosemmassa! Meilä vielä kenttä jään peitossa ja luntaki toistaseksi maan peitoksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan tosiaan näin ! :)

      Hahahah, noille piehtarointijaloille nauroin itekki ihan hulluna :D En todellakaan tiedä ! Näyttää suunnilleen samalta ku mä vatsalihasliikkeitä tekemässä.......

      Ja joo hei ehdottomasti voi toivotella kesän odotuksia jo, sieltähän se ihan kohta tulee !! :D Kiitos siis näistä, ja samoin sulle sinne lumen keskelle ! Ehkä se kevät pian teidätkin yllättää... :)

      Poista
  28. Hui, pienellä selvisit, itseäni pelottaisi hirveästi tuollaisen jälkeen! Toisaalta, elämässä voi kyllä sattua muuallakin kuin hevosen selässä, että ehkä ihan hyvä, ettet saanut mitään traumoja vaan olet innokkaana jo odottelemassa selkäännousua...:)

    ...mutta miten sä saat aina näin kivoja kuvia! Ma ei ummarra. Mun hepat ei ikinä tehny mitään kivaa kameran edessä, ne vaan....on. Pitäisiköhän niitä vakoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, paljon huonomminki ois voinu sattua !! Ja joo niinpä, mä aina vaan asennoidun niin et no jos tipun ni sit tipun, yhtä suurella todennäköisyydellä voin vaikka kompastua portaissa tai jäädä auton alle... :D

      Hahaha voi ei ! Nuutti on kyllä kiva kuvattava, tekee usein mun homman varsin helpoksi kaikkine ilmeineen ;) Toi vakoilu on kyl muuten hyvä idea... !!

      Poista
  29. Mä voin sanoa, etten ikimaailmassa uskaltaisi ratsastaa tuollaisella hevosella. :D Omani ei varmaan edes osaa pukittaa. Se on ollut meillä kohta 11 vuotta, enkä usko, että tulen sen jälkeen uutta kaviokasta hankkimaan. Vieraiden hevosten selässä olo on aina epävarma ja tippumisesta tullut kammo, vaikka koskaan en ole itseäni pahemmin loukannut. Tältä omaltani olen tippunut tasan kerran, ja siitäkin on jo melkein kahdeksan vuotta. Ratsastin ilman satulaa ja kaarteessa, hevosen kytätessä kulmassa ollutta kottikärryä oma tasapainoni petti. Vähän eri luokan tilanne kuin nämä teille ilmeisen tyypilliset pukkikohtaukset... :)

    Sinänsä kyllä harmittaa, sillä haluaisin vielä joskus pystyä nauttimaan tästä harrastuksesta myös muualla kuin oman hevoseni selässä - eihän sekään täällä ikuisesti ole. Ehkä ratsastuskoulun "turva-tunti" voisi olla hyvä ensimmäinen askel kohti pelon voittamista, pitäneekin tiedustella vapaita paikkoja...

    Toivottavasti selkäsi paranee ja pääset taas pian ratsaille! Nuutti on kyllä hurjan söpö. Suorastaan hämäävän söpö! Miten yhdelläkään pukkikoneella voi olla tuollainen naama...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih ! Mä oon itseasiassa miettiny, että ehkä just tän säännöllisen epäsäännöllisen lentelyn ansiosta en oo koskaan tippumista pelänny. Jos menee pitkä aika ettei tipu, niin monet rupeavat juurikin miettimään sitä liikaa. Kun sitten taas tippuu ja huomaa ettei se ollutkaan niin kamalaa (siis sillä oletuksella, ettei tilanteessa tosiaan pahemmin satu), voi jälleen ratsastaa ehkä jollakin tapaa vapautuneemmin. Tippumiset ovat osa tätä lajia ja vaikka sen tiedostaminen onkin hyvä juttu, niin liikaa ei kannata ruveta kauhukuvia maalailemaan. Kuten itsekin tuohon edelliseen kommenttiin vastasin: mä aina vaan asennoidun niin että jos tipun niin sitten tipun. Yleensä nää tapaukset vaan naurattaa :)

      Tuo turva-tunti kuulostaa hienolta, mitä se käytännössä tarkoittaa? Toivon (ja uskon !), että saat ilkeän pelkopeikon pois päiviltä ja pääset tosiaan taas nauttimaan hevostelusta ilman iloa syövää epävarmuutta !

      Kiitos :) Nuutti on kyllä kieltämättä aika sulo ♥ Susi lampaan vaatteissa......... ;)

      Poista
  30. Huuj..! Tsemppii paranemiseen:) Mun viikko alkoi sillä et sain koulussa heti ekoilla tunneilla (liikkaa..) pesäpallon naamaan ja se oli koko päivän turvonnu..:D Sit tänää yks poni astu mun varpaille mut onneks se ei sattunu kauheesti ku iha vaa hetken! Huomenna on ratsastustunti ni katotaa mitä sit käy..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onpas sulla ollut epäonninen viikon alku ! Ja perjantai 13. on vasta edessä, o-ou... :D Toivottavasti tunti menee hyvin !

      Poista
  31. Voi että! Taas? Ensin Nuunuu, ja nyt sinä. Mutta koitahan jaksaa tuossa ratsastuskiellossasi, äläkä karkaa takaisin satulaan. ;D Itselläni oli nimittäin viime syksynä kuukauden kielto, kun jalka murtui. Mutta valmentajalta sain kyllä jälkikäteen aplodit kun yleensä en tipu. Ennen minua on kehuttu siitä, että vaikka heppaseni rynnii sine sun tänne, hyppii pystyyn ja vetää pukkikierroksen ärsyyntyneenä "eiks toi ny tuu alas täältä ikinä" en oo tippunu melkein koskaan. Lyl nyt sit vähän nolotti ku tultiin kaartoon, heppa veti pikkupukin just ku rupesin taputtamaan sitä ja lensin jalkoihin ja heppa tallas jalan päälle...

    Ja täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan nähnyt noin ilmeikästä hevosta kuin Nuutti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oispa voitu saikuttaa samaan aikaan molemmat ! Nyt pitää tosiaan yrittää malttaa, plää...

      Auts ! Onko jalka toipunut hyvin? Toi on kyllä just niin perus, että kaikissa pahimmissa riekkuleissa kestää mukana ja sit jostain ihan onnettomasta lentää tonttiin... :D Mut semmosta sattuu, ei auta ku nauraa vaan !

      Kiitos, se on kyllä tosiaan aikamoinen kuminaama ♥

      Poista
    2. Juu, jalka parani hyvin. Heppakin riemastui kun kuukauden päästä nousin jälleen selkään tallin pihalla; herra hovoseni päätti pitää juhlat sen kunniaksi (?) ja lähti vetämään kiitolaukkaa suoraan pellolle päin. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa, kun heppa nätisti pysähtyi pellolle ja katsoi sivusilmällä minuun. :D

      Poista
  32. Tsemppiä selän kanssa, mikään selkäjuttu ei koskaan ole mukavaa - edes ne pienemmätkään.

    Mulla on 2,5 vuoden kuntoutustyö oman selkäni kohdalla. Minulla on alimmat nikamat karanneet paikoiltaan (työntyneet eteenpäin ja vääristävät tottakai selkärankaa). Tämä vaikuttaa kaikkeen mitä teen. Hermokanavat ovat puristuksissa ja leikkaukset selän "oikomiseen" liian riskialttiita sekä leikkauksesta toipuminen pitkä prosessi. Ehkä kaikista inhottavinta tässä on se, että kun kroppa saa vääriä käskyjä, niin mulla on kokoajan tunne, että mun jalat olisi vesisangossa (niin hölmöltä kuin kuulostaakin :D), mutta on toooodella ikävä tunne. Toinen on käsien oma elämä - välillä en pysty kirjoittamaan kynällä ja esim. jos kaivan taskusta avainta, niin sormet eivät paikallista sitä, joten aina täytyy katsoa tarkkaan mitä käsi taskusta löytää.

    Mun kuntoutus on ollut todella pitkä ja vielä on pitkä matka edessä. Ratsastus alkaa jo nyt onnistua niin, että päivittäin pääsen selkään, mutta kivut tulevat kuitenkin mukaan loppuvaiheesta. Pahimmillaan ei ollut asiaa selkään tai tehdä mitään ilman kipua. Mä sanon itseäni todella onnekkaaksi, että voin ratsastaa ja toteuttaa asioita jo melko normaalisti. Tietenkin kuntoutus tulee jatkumaan tosiaan aina ja särkylääkkeet on melko kivojakin kavereita mulle. :D

    Enpä mä olisi tiennyt mitä olisin alkanut tekemään, jos hevosurheilu olisi pitänyt lopettaa. Oon tyytyväinen työhön ja odotan parempaa tulevaisuutta, toivoen tietenkin että vältyn suuremmilta loukkaantumisilta, sillä tulevana yrittäjänä ei voi lomailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kuulostaa hurjalta ! :o Niska ja selkä on kyllä vaarallisia paikkoja loukata, niissä kulkee niin hirveesti kaikkee tärkeetä. Mä tosiaan pidin tätä pienen pientä murtumaa ihan lottovoittona, mutta tämän sun kertomuksen jälkeen oon omasta tilanteesta vielä entistäkin kiitollisempi... ! Kunhan vain tosiaan menisi ohi tällä muutaman viikon levolla, eikä selässä piile suurempia vaurioita.

      Ihanaa, että olet päässyt ratsaille, vaikka helpolta ei tosiaan kuulosta edelleenkään. Toivottavasti saat vielä joskus nauttia puuhasta täysin kivuitta ! Kiitos tsempeistä ja sitä samaa iso kasa sullekin ! Kohdallasi voi kyllä puhua jo aikamoisesta taistelijasta :)

      Poista
  33. Voi ei ihana nuutti ♥ sulla on ihana kirjoitustyyli ja noi kuvatekstit on aina niin parhaita, oot yks mun lempibloggaajista! :)

    Pikaisia paranemisia, toivottavasti ei ainakaan mene pahemmaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa jos tykkäät !! Toivotaan tosiaan näin :)

      Poista
  34. Voi ei ! :( Paranemisia.. Sinunkin blogisi muuten suosikeissani postauksessa, jossa esittelen vähän lemppariblogejani. Käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa, mitä blogistasi kirjoittelin! :)
    tildajapate.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Ja voi, ihana kuulla, käyn kurkkaamassa !! :)

      Poista
  35. Ihan vain kysyisin, että et varmaan sattunut olemaan maanantaina Espoon keskustassa? Kun kerta asut siellä (kai?) niinajattelin että se periaatteessa voisit olla sinä, kun samaa näköä oli, mutta en kuitenkaan igan usko. Ajattelin vain kysyä sius, että saatoitko se ollakin sinä, vai olenko löytänyt kaksousolentosi? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua missä näit? Olin nimittäin terveyskeskuksessa käymässä sillon kyllä... :D

      Poista
    2. Voi hitto... Siellä suunnilla. Käytiin hautausmaan kulmilla nimittäin...

      Poista
  36. Auts! Parenemisia sinne! :) olen miettinyt onko sulla sisaruksia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ! Juu on mulla, pikkuveli 20 ja -sisko 13 vuotta :)

      Poista
  37. Oot täydellinen ratsastaja! Vaikutat kivalle 😉 Nuutti on yli söpö😍😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ku olisinki ! Mutta hei ihana kuulla, kiitokset meidän molempien puolesta :)

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !