keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vihreää valoa odotellessa

En ole koskaan hevosharrastukseni parissa loukannut itseäni kovinkaan pahasti. Tippumisista, kaatumisista sekä muista tapaturmista on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta selvitty lähinnä mustelmilla ja pisin aika poissa hevosen selästä on vietetty varmaankin sitkeän oksennustaudin merkeissä. Ennen tätä selän parisen viikkoa sitten kokemaa tälliä ja sinne syntynyttä pientä murtumaa suurin äksidenttini sattui vuonna 2008, kun Nuutti - mokomakin hihhuli - onnistui kesken talutuslenkin karatessaan murskaamaan sormeni. Muistan kuinka se turposi pääni kokoiseksi ja muuttui yön aikana vihreäksi niin, että pelkäsin lääkärin ehdottavan amputaatiota. Suuresta huolesta huolimatta sain kuin sainkin pitää oikean nimettömäni, eikä lasta kädessä ratsastaminenkaan tuottanut suuria vaikeuksia. Kun vaakakupissa ovat sormen mahdollinen kieroon luutuminen sekä ratsastustauko, valitsee true heppatyttö tietenkin jälkimmäisen. Ainakin mikäli on vähän tyhmä.

Tämä useamman viikon vakavasti otettavampi ratsastuskielto on siis ensimmäinen laatuaan - ja toivon mukaan myös viimeinen. Eihän tätä kestä erkkikään. Nuutin ratsain suoritettavat liikutukset ovat kuluneina viikkoina olleet pääosin sen hoitajan vastuulla ja itse olen oman kuntoni puitteissa käynyt tallilla viettämässä hepan kanssa aikaa hieman rennommissa merkeissä. Perjantaina Clarissa kuitenkin sairastui flunssaan, minkä vuoksi useamman talutuspäivän putkelta välttyäksemme oli ainakin seuraavalle päivälle pakko löytää tuuraajaa tuuraava pilotti.


Lauantaina siis pakotin Essin mukaani tallille. Hän sai vihdoin ja viimein, ensimmäistä kertaa koskaan kavuta Nuutin selkään. Suunnitelmissahan tämä ei ole ollut kuin varmaan noin suunnilleen sata vuotta... Ensitöikseni varoittelin siitä, että otus on suustaan aika herkkä ja vetää herneen nekkuun hyvin pikaisesti mikäli ohjan päässä on kova tai levoton käsi, sekä esitin melko pirtsakalla ilmeellä ympäri kenttää tepastavalle hevoselleni toiveen: älä heitä ratsastajaasi maahan.

"Enhän minä ikinä..."

Nuutti oli vähän vänkyrällä tuulella, kiinnitti mielellään huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin ja piti väistöjä jälleen maailman idioottimaisimpana juttuna, mutta Essi jaksoi silti säilyttää istunnan vahvana suorastaan kadehdittavan hyvin. Olin todella tyytyväinen siihen, että hän keskittyi aktivoimaan hevosta takaa rehellisesti selkänsä läpi eteen eikä ratsastanut sitä suusta lainkaan, ja saikin sen näin ollen loppua kohden rentoutumaan varsin mukavalle tuntumalle eteen alas. Essin  siistiä ratsastusta monen vuoden ajan nähneenä en kyllä lainkaan ollut lopputulemasta huolissani missään vaiheessa.

Väistöjen lisäksi Essi työsti Nuutin kanssa pientä ravia, siirtymisiä ja laukkaili runsaasti suurella pääty-ympyrällä. Liike näytti alusta pitäen melko letkeältä, mutta parani vielä huomattavasti kun heppanen pääsi kunnolla vauhtiin. Päivän kuvien laatu ei jo hämärtymään käyneen illan vuoksi taas päätä huimaa, mutta tässä kuitenkin muutama niistä otoksista mitä Essille suu vaahdossa antamieni Nuutinkäyttöohjeiden lomassa räpsin... !

"Äiti auta....."
"Nyt oikeesti äiti, auta."
"Tää sanoo et pitäs tehä jotai pohkeenväistöi ?!"
"Tehköö niinku iha keskenää !"

Oman hevosen liikkumista on kyllä aika ajoin mukava nähdä muualtakin kuin sieltä maneesin peileistä. Tällä hetkellä Nuutti on omaan silmääni melko kivassa kunnossa ja hinku satulaan on tietenkin aivan hillitön, mutta yritän asennoitua sivusta katsojan rooliin niin, että tästäkin voin oppia jotakin. Kaikesta voi oppia. Ja jos ei muuta niin... ainakin luulisi treenimotivaation sairasloman päätyttyä olevan kohdillaan just eikä melkein !


Kiitokset vielä Essille visiitistä - pitää ottaa uusiksi joku kerta !
Oletteko te joskus olleet pidemmällä sairaslomalla ja joutuneet pitämään useamman viikon tai jopa kuukausien taukoa ratsastuksesta / muusta urheilusta?

46 kommenttia:

  1. Voi nuutti :D Ite oon ollut kerran muutaman viikon pois pelistä, kun Coda oli ollut pulla päivän, ja lensin kaaressa maneesinpohjaan niin, että kylki ja selkä meni. En sitten päässyt ylös niin lanssihan se meikän raahasi pois sieltä. Murtumia ei kuitenkaan ollut, mutta kipu oli ihan jäätävä, ja ne krampit kesti monta viikkoa.

    VastaaPoista
  2. Hyvin näyttää menneen. :) Toivottavasti pääset itsekin pian takaisin selkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan tosiaan näin ! :)

      Poista
  3. Mä nyt en sairaslomalla varsinaisesti ollut, koulussa piti käydä. Mulla murtui nilkka kun putosin ponin kyydistä koulurataa harjoitellessa... :D pidin siis melkein 7 viikkoa taukoa ratsastuksesta. Oli kyllä aika pitkät viikot ja motivaatio oli kyllä kohdillaan kun sain kipsin jalasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei ! Oliko poni sitä mieltä, että nyt tarttee tää kouluvääntö vähän äksöniä...? ;)

      Poista
  4. mul murtu kerran ranne ku tipuin nii piti olla joku 6 viikkoo ilman ratsastusta ja se oli aika tyhmää mut sit ku menin korvaamaa mun tuntei (oon siis ridakoulussa) ni oli kyl kivaa ratsastaa tosi paljon esim yhen viikon aikana ratsastin kolme kertaa ja normisti meen vaa yhen:) mut kohta saan ehkä vuokriksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin ! :)

      Poista
  5. Multa repesi kerran nivelpussi sormesta kun se litistyi kahden puomin väliin, lastan sain sormeen jota piti pitää n 2 viikkoa. Ei pysynyt lasta sormessa kuin alle viikon sillä pitihän tunnille päästä:D ohjasote oli kyllä vähän omalaatuinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitto ! Haha, mulla oli kans melkein oikeaoppinen ohjasote sillon ku lastan kanssa ratsastin :D Ei se oo niin justiinsa... !

      Poista
  6. mulla leikattiin reilu vuosi sitten reisi ja olin 5kk pois selästä ja uudelleen leikattiin loppuvuodesta ja olin 2 kk :D eli on tullut oltua pois selästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, sulla onkin ollut vähän pidempiä taukoja ! En osaa edes kuvitella miten on mahtanut turhauttaa ku ite oon repiny hiuksia päästäni jo ensimmäisistä sairaslomapäivistä lähtien...

      Poista
  7. Toivottavasti selkäsi paranee pian, jotta pääset Nuutin selkään mahdollisimman nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tätä todella toivon !! :)

      Poista
  8. Mä jouduin olemaan sillon kaksi vuotta sitten, kun käsi leikattiin, niin 8vk pois hevosen selästä ja oli kyllä tuskallista katsoa kun oma hevonen näytti niin kivalta valmentajan (ja välillä kavereiden) ratsastamana. Aika paljon sitä kyllä oppii yksikätisenäkin toimimaan! Ainoa mitä en saanut tehtyä, oli satulan laitto, kun kättä ei saanut ensimmäiseen 4 viikkon käyttää ollenkaan ja seuraava 4 viikkoa vain olkanivelen kierrot olivat sallittuja (ei saanut tuoda kättä yhtään ylöspäin, eikä loitontaa). Selkään taisin kiivetä kuitenkin 7 viikon kohdalla leikkauksesta, en olis millään enää voinut odottaa viikkoa! :D
    -Henu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis ihan kamalan turhauttavaa, ääh... ! Mut outs, sullaki ollu nii pitkä tauko :( Voin vaan kuvitella ton tuskastumisen. Mäkää en tiedä miten ihmeessä maltan lisää saikkua jos tää selän kipuilu ei tässä pikapuoliin ala loppumaan...

      Poista
  9. Voin niin kuvitella sun tuntemukset ! Itse palasin just 2kk liikuntakiellosta kun vikeltäessä sain raipasta silmään ja siitä tulikin "vähän" isompi ongelma :-| Mut toivottavasti sulla ei kauheen kauaa taukoilu heppailusta kestä ! Pakko vielä loppuun kehua, että sun blogi on ehdottomasti mun lempi hevosblogi, oot tosi lahjakas kirjoittaja kuvaamisesta puhumattakaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auuu, mahtanut olla kipeä ! Ihanaa että olet kuitenkin nyt päässyt takaisin treeniin :) Ehkä mäki tästä vielä tokenen..... :D

      Ja voi kiitos kovasti, tosi kiva kuulla että tykkäät ! :)

      Poista
  10. Nuutti on nii ihana :DD Ei kyl vaikuta sillee ihan helpolta hevoselta mut varmaan antosaa sit ku sen saa toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onhan se aika mahti tapaus :) Ja juu näin on !

      Poista
  11. Eh mietin hetken, että uskallanko ees avata tätä voi apua :D mut nuutti on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa aattelitko et oon juorunnu kaikelle kansalle meidän mielenkiintoset keskustelut ! ;) Koska muutenhan tässä ei oo mitään hävettävää, olitte hianoi ♥

      Poista
  12. Nuutin ilmeet ovat kyllä aina ihan mahtavia! Minullekaan ei ole koskaan hevosten parissa mitään vakavaa sattunut, vaikka nuorempana ei aina järki mukana menossa ollutkaan. Milloin mentiin kypärättä kakspäällä pitkin metsiä, hypättiin erilaisia kotikutoisia esteviritelmiä vaikka minkälaisilla hevosilla ja otettiin aurinkoa keskellä laidunta. Enää ei tulisi mieleenkään pelleillä tuolla tavalla ja oman tyttäreni kohdalla meinaan ottaa oppia vanhempieni virheistä olemalla hieman enemmän mukana hänen touhuissaan. Näiden eläinten kanssa ei parane liiaksi pelleillä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos, niin ne kyllä kieltämättä on ! ;)

      Ai kamala, voin kyllä kuvitella tuon meiningin, eh... :D Mulla on onneks kans lapsena ollu äiti mukana niin tiiviisti, etten oo pahemmin päässy hölmöilemään. Tietty jotain pientä järjen köyhyyttä esiintyny aina sillon tällön ku on silmä välttäny, mutta kilttinä tyttönä en oo tiukoista säännöistä koskaan ihan kamalasti uskaltanu livetä... ;P

      Poista
  13. Mulla meni kerran järkyssä flunssassa ollessani kylkiluu, kun yskin niin kovasti. Jouduin olemaan muutaman viikon ratsastamatta. Silloin en kyllä kovin ahkerasti muutenkaan heppaillut, niin ei ollut ihan maailmanloppu, vaikka inhottavaa toki. Tällä hetkellä kielto tekisi huomattavasti tiukempaa!

    Tsemppiä toipumiseen edelleen, älähän hätiköi vaikka mieli olisikin malttamaton! Ennen pitkää olet hevosen selässä taas. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autsis ! Yskiminen on vaarallista... :D

      Kiitos, yritän malttaa parhaani mukaan :) Vaikeeta tää kyllä on, mutta no... ei auta itku markkinoilla !

      Poista
  14. Multa meni luistellessa polvi joskus seitsemän vuotta sitten ja sain 8 viikkoa liikuntakieltoa, joista 6 viikkoa mulla oli kyynärsauvat kun ei jalka kantanut. Mutta heti kun sain kepit heitettyä nurkkaan niin oli pakko päästä takasin hevon selkään. Polvi reistailee tälleen monen vuoden jälkeen edelleen, mutta tiedä sitten johtuuko se siitä etten noudattanut liikuntakieltoa ihan loppuun asti vaiko siitä, ettei polvea leikattu, vaikka mahdollista olisi ollut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ounnoouu ! Polvikipu on kyllä viheliäistä, munki oikeessa polvessa vanha vamma jonka kanssa kaiketi pitäs mennä taas lääkäriin. Mäkää en vaa haluis leikkaukseen buu... :(

      Poista
  15. http://topangan.blogspot.se/2015/03/10-random-facts.html
    Haastetta pukkaa :)

    Silloin kun multa operoitiin lonkka taisin olla pari viikkoa ratsastamatta :D Tai max kolme. Olis pitänyt olla 6-8. Mutta kun oli pakko päästä selkään! Ja sitäpaitsi lonkkaan ei sattunut kun istuin hevosen selässä. Ja lääkärille se oli ihan ok kun 4vk kontrollikäynnissä tästä kerroin. Saatoin muuten lasketellakin kolmen viikon jälkeen, hups. Hassua sen leikatun lonkan kanssa oli se, että istuminen teki tosi pahaa. Melkein kaikki muu onnistui! :D Selkään pääseminen olikin sitten oma taitolajinsa ja tolloin opin nousemaan selkään myös oikealta puolelta, mikä onkin ollut suht hyödyllinen taito kun voi nousta kummalta puolelta vaan tosin tallikaverit välillä ihmettelee ja menee shokkiin jos nousee "väärältä" vaikka oikeasti mitä väliä sillä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee kiitti, käyn tsekkaamassa ;)

      Haha, mä niin tiedän ton "pakko päästä selkään" ! Aika jännä ettei hevosen selässä sattunu toi lonkka, luulis just et ois tehny kipeetä ! :o

      Mut hei vähän hyvä toi molemmilta puolilta selkään nouseminen, sen vois itseasiassa mun puolesta ottaa tavaks ihan jokainen ! Ois meinaan hepan selälle hyvä ku ei aina noustais samalta puolelta. Pitää ittenki jatkossa muistaa ;)

      Poista
    2. Hahaha joo siis mun mielestä on vaan hyvä vaihdella selkäännousupuolta, hyvä sekä satulalle, hevoselle että ratsastajalle! Aluksi se vaan tuntui tosi oudolta ja ei muka osaa. :D Topangan omistaja oli kuulemma ihmetellyt kun nousin oikealta puolelta selkään, "ehkä ne tekee niin Suomessa..." :D Mutta jos heppa sattuu olemaan "väärin päin" penkkiin nähden niin ihan yhtä hyvin se siltäkin puolelta onnistuu nousta ;)

      Poista
    3. Niinpä !! Hahaha, "oudot suomalaiset........" XD

      Poista
  16. Tiedän niin tuon tunteen, kun haluaa takaisin selkään! Mä en ole pahemmin pausseja suostunut pitämään. :D

    Jäin itse ponin alle, kun se hyppäsi pystyyn ja kaatui selälleen, enkä kunnolla kävellytkään viikkoihin, mutta oman hevoseni selässä olin muutaman päivän päästä tuosta... Ei kyllä ihan lääkäri suositellut. :D Koulustakin jouduin pitämään yli viikon sairaslomaa, koska en pystynyt istumaan edes kohtuullisilla kivuilla. Seuraavana päivänä tapaturmasta oli jo omalla hevosellani klinikkakäynti, joka ei tuntunut kovin hauskalta lääkkeidenkään voimin. Mitään ei onneksi hajonnut eli kävi todella hyvä tuuri!

    Joskus oli myös hiusmurtumaa kädessä ja tutkiva lääkäri naureskeli, kun menin vastaanotolle "kävelevä katastrofi"-paidan kanssa. :D Tuosta tapaturmasta ei kyllä tullut ratsastuskieltoa, mutta putoamiskielto oli päällä pitkään ja niihin aikoihin vuokrasin nuorta ponia, jonka selästä oli enemmän sääntö kuin poikkeus lentää vähintään kerran ratsastuksen aikana. Ei kuitenkaan käsi murtunut kunnolla sitten lopulta, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, taitaa olla heppatytöillä yleinen mielipide tää et sairaslomat on täysin turhia... ;) Mutta siis au, kuulostaa kivuliaalta etenki toi ympärimeno ! Onneks ei tosiaan sattunu pahemmin !!

      Ja hei vähän hyvä toi paita, hahaha, mä tartteisin samalla tekstillä varustetun loimen Nuudelille... :D

      Poista
  17. Oi että, toivottavasti tervehdyt pian! Mulla oli pisin liikuntakielto umpparin leikkauksen jälkeen, 4vkoa. Parina ekana viikkona en ois hepan selkään päässy vaikka oisin kuin halunnutki, sen verra kipiä olin. Sen jälkee onnistu jo juoksuttamine ja pian oltiinki selässä :D ei millään malttanu kk olla pois :p ja silti hyvin toivuin :)
    Paljon paranemisia sulle, koita ottaa ilo irti oppimisen kokemuksista vaikka se ei nii hauskaa oo istuskella kentän laidalla!
    Puhelin sekoilee jotain, tuleekoha tää jo toisen kerran.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huii, umpparileikkaus on ollu yks mun suurimmista peloista siitä saakka ku joku mulle ihan skidinä kerto et jos alavatsaan oikealle puolelle sattuu niin saattaa joutuu leikkaukseen :D Sit viel verikammoselle joku random leikkausvideo siihen päälle ni arvaa vaa olinko ihan paniikissa aina ku vähänkää masuun sattu.....

      Mutta hei hyvä että toivuit ! Ja kiitos, toivotaan tosiaan et ei tarttis enää ikuisuuksia venailla :D

      Poista
  18. Nyt kun olet maan tasalla, pääset paremmin kuvaamaan Nuutin meheviä ilmeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, totta ! Tässä suhteessa oonki ollu ahkera ;)

      Poista
  19. No mä oon ollu sairaslomalla parisen viikkoa murtuneen jalan takia. Se oli kyllä se pari viikkoakin ihan liikaa! :D Sekä vielä silloin, kun en omistanut omaa hevosta sain vuokraponin kesäksi, se oli ihanaa, mutta kun ratsastuskoulun tunnit alkoivat syksyllä, jouduin sen jättämään. i.i
    Noh... :D Kaverilleni kävi vähän huonosti, kun ei malttanut olla pysymättä satulassa lääkärin määräämästä lomasta huolimatta. Niin, että tuli sitten muutamia viikkoja lisää...

    Mutta pikaista paranemista sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo parikin viikkoa tuntuu toimettomana kyllä ihan ikuisuudelta ! :D Auts, toivottavasti mä en saa lisää lomaa...

      Kiitos ! :)

      Poista
  20. mulla murtu syksyllä vasurin keskisormi koripallossa :D lääkäri sano että viikko tauko koriksesta mutta ei puhunu mitää ratsastuksesta nii tietysti olin jo seuraavana päivänä vuokrikseni selässä hyppimässä esteitä vaikka sen lastan kaa ohjasote oli mitä oli ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa, ovelaa ! Aika hyvin kyllä jos sait esteillä pidettyä ohjat käsissä, mulla tuntu et aina lipsu ihan vaikka vaan sileellä hölköttelin :D

      Poista
  21. Huh, tiedän niin ton tunteen, syksyllä kun kaaduttiin Pyryn kanssa kisoissa jäin aivan lukemattoman pitkälle ratsastustauolle (lue: joku 3-4 viikkoo suostuin oleen pois selästä, sit halusin jo edes kävelemään selästä käsin.. Meni siihen pari kuukautta et pysty oikeesti edes ratsastaan!)!

    Kyllä toi ratsastaminen on vaan niin kivaa ja sen huomaa kyllä juuri sillon kun ei sitä voi harrastaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai juu mä muistan sen, se oli kyllä hurja ! Onneks selvisitte kumpiki noin ehjinä, siinä ois ollu ainekset paljon ikävämmällekin lopputulokselle !!

      Mutta juu niinpä, ei sitä normaalisti ees tuu aateltuu miten suuri henkireikä se arjen keskellä onkaan. Vaikka kaikki tallilla hevosten kanssa puuhastelu on toki ihanaa, niin valehtelisin jos väittäisin ilman ratsastusta olevani täysin kokonainen... :P

      Poista
  22. No minulla oli kerran puolentoista viikon tauko kun onnistuin liikuntatunnilla saamaan jalkaani ruhjevamman ja sen seurauksena viikoksi kyynärsauvat.

    VastaaPoista
  23. Mulla meni viime kisakauden alussa kylkiluu, jäin hevosen ja maneesi seinän väliin, kun piti tulla este suoralla linjalla, mutta tamma päätti sitten vetää 360 ympäri just ennen estettä enkä ollu valmis ollenkaan :D olin 2 kk pois selästä ja joka päivä sinne takas halus!

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !