tiistai 11. huhtikuuta 2017

Paasausta siitä iänikuisesta

Nimittäin kypärästä ja sen käytöstä. Aihe on etenkin muutamien viime vuosien aikana puhuttanut. Vuonna 2014 EU-komissio teki päätöksen ratsastuskypärien testausstandardien muuttamisesta ja näillä näkymin uusien standardien mukaisten kypärien käyttövaatimus astuu voimaan vuoden 2018 alussa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuuden kypäriltä edellytetään entistä parempaa kestävyyttä, jotta ne suojaisivat käyttäjänsä päätä mahdollisimman hyvin myös hieman poikkeuksellisemmissa tilanteissa. Niitä kun tämän lajin parissa riittää. Silti keskuudestamme löytyy aivan liikaa harrastajia, joita tieto tästä ei liikuta.

Moni varmasti muistaa Yle:n Ystäväni hevonen-blogin parin vuoden takaisen #järkipäässä-kampanjan, jonka tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä kypärättä ratsastamisen riskeistä ja rohkaista kaikkia ikään tai tasoon katsomatta käyttämään tätä halvaksi henkivakuutukseksikin kutsuttua turvavälinettä. Vaikka kampanja-aika oli ja meni, sen sanoma ei vanhene koskaan. Aina on oikea hetki puhua tuvallisuudesta ja muistuttaa kaikkia siitä, mihin voi valinnoillaan päätyä. Juttelimme aiheesta tallilla vain pari viikkoa sitten ja kun tänään näin paljain päin rajusti vastustelevaa hevosta ratsastavan tytön (hänelle valmentajan toimesta asiasta huomautettiin, no hätä, näytti ymmärtävän tilanteen vakavuuden ja vannoi, ettei enää ikinä unohda kypärää - pisteet tästä!), sain kimmokkeen kirjoittaa teille pienen tarinan.

Tiesittekö, että: Charles Owenin kypärien styroksin sisällä on mikroskooppisen pieniä kuplia jotka iskun saadessaan räjähtävät ja muodostavat teräksisen kovan suojakilven. (Lähde: Ystäväni hevonen)

Itse en satunnaisia, muutamia minuutteja kestäviä ja tutun hevosen (= Nuutin) kanssa suoritettuja kuvaussessioita (jolloin Nuutti siis yleisesti ottaen seisoo tattina aloillaan) lukuun ottamatta koskaan nouse ratsaille ilman kypärää. Ratsastuskoulun alueella sen käyttäminen on ollut pakollista ja muualla äiti on pitänyt huolen siitä, etten ota kypärättä viilettävistä mallia. En tiedä olisinko muutenkaan niin tehnyt, mutta viimeistään erään pienen ja arkisen - vaan sitäkin parempana havainnollistajana toimineen - tapaturman voima pysäytti tajuamaan, mikä hinta omalla laiskuudella tai ajattelemattomuudella voi olla.

Yhtenä kesäisenä iltana varmaan lähemmäs 15 vuotta sitten rupesimme tallilta tultuamme tekemään lettuja, mutta kananmunat olivat loppu ja jouduin kipittämään lähikauppaan ostoksille. Takaisin kotipihalle saapuessani kompastuin portille kaartavien kivirappujen viimeiseen askelmaan, lensin turvalleni ja kenno munineen levisi pitkin pihamaata. Itkuhan siinä pääsi - polvet olivat ruvella ja munat kahta lukuun ottamatta säröillä niin, että keltaista mönjää oli siellä täällä. Äiti lohdutteli, että onneksi tässä oli kyse vain kananmunista, mutta käski muistelemaan näkyä mikäli koskaan miettisin nousevani satulaan ilman pottaa.

Sillä mitäpä jos kaatuvana tahona olisi ollut hevonen? Mielikuvissani pääni virkaa toimittaneet kananmunat eivät suoriutuneet järin kehuttavasti. Moni perustelee kypärättömyyttään mm. sillä, että ratsastaa vain tutulla ja luotettavalla hevosella - sellaisella, joka ei koskaan pelästy mitään tai viskaa ratsastajaa selästään - mutta kun... saanko sanoa mitä ajattelen? Että sellainen hevonen on luultavasti joko a) Simo-simulaattori, b) Pena-puuhevonen tai c) kuollut. Totuus nimittäin on se, että elävän olennon liikkeitä ei ikinä voi 100%:n varmuudella ennustaa ja haluan muistuttaa, että minunkin munani rikkoutuivat vaikka en tehnyt mitään pahaa. En paiskannut niitä pihalaatoille ilkeyttäni tai juossut vauhdilla yli, vaan olin askeleissani huolimaton ja kompastuin. Niinkin voi käydä. Myös kiltti hevonen voi kaatua.

Ja siinä vaiheessa se ihmisen pää todellakin on kuin kananmuna. Pieni, hentoinen pallura, joka oikeassa kulmassa osuman saadessaan tai suojaamattomana puristuksiin jäädessään on todella herkkä vaurioitumaan vs. kymmeniä kertoja suurempi ruho, johon kuuluvat neljä raajaa sekä massiivinen kaula normaalissa tilanteessa taatusti tekevät töitä saadakseen sen mahdollisimman nopeasti takaisin ylös - välittämättä siitä, missä se pilotti päineen sillä hetkellä on. Jos oikein huonosti käy, voi muutamassa hassussa sekunnissa olla pilalla oman tulevaisuuden lisäksi myös monta muuta, sillä - vaikka jokainen täysi-ikäinen toki on vastuussa itsestään ja päättää omista tekemisistään - mahdollinen onnettomuus sekä vakavampi loukkaantuminen (tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolema) vaatii aina uhrikseen myös pienemmän tai suuremman joukon sivullisia. Tästä syystä onkin mielestäni jollakin tavalla vähän itsekästä ajatella, että tässä on kyse vain minun elämästäni. Että "ainakin sitten kuolen tehdessäni sitä mitä rakastin". How sweet, varmaan läheisetkin arvostavat!

Hyvinä syinä kypärän käyttämättä jättämiselle pidetään usein myös mm. vallitsevia säätiloja. Koska talvella piiskaava pakkastuuli jäädyttää korvat ja kesällä potta puolestaan hiostaa. Kaikki varmasti tietävät, että näihin ongelmiin on olemassa monia ratkaisuja (korvalaput, kypärämyssy, ilmastoitu kypärä...) mutta kun en usko todellisen pulman olevan siinä. Se on asennoitumisessa. Kun tärkeintä on mukavuus, mutta reitiksi siihen valitaan turvallisuuden sijasta ulkonäkö. On totta, että päänahkaan liimautunut hiuskasa ei aina ole maailman kaunein näky, mutta arvatkaa mikä ei ole sitä senkään vertaa? No suojaamattomana maahan tarpeeksi epäonnisesti osunut kallo. Aivan, näin ainakin uskoisin. Itse en onneksi koskaan ole moista näkyä todistanut - enkä toivottavasti joudu sitä vastaisuudessakaan tekemään - mutta äitini ei rikkoutuneita kananmunia havainnollistavana esimerkkinä käyttäessään puhunut sellaisesta, mistä ei tiennyt. Hän on aikanaan menettänyt ystävänsä tilanteessa, jossa kypärä mitä luultavimmin olisi pelastanut hengen.

Taitettavaa matkaa maneesilta tallille oli ainoastaan yksi suora. Parisen sataa metriä tasaista maata ja vauhtia vain rauhallisen käynnin verran. Mitä muka voisi sattua? Luotettavalta ystävältä vaadittiin vain yksi hutera askel sekä epätoivoinen yritys säilyttää tasapainonsa kun pimenevässä illassa käsin kosketeltavana leijunut talven taika muuttui itkunsekaisen paniikin kautta lumista maisemaa vasten välkkyviksi hälytysvaloiksi. Äärimmäisen huonoa tuuria, mutta sekin voi osua kohdalle. Ja kerralla kaikki on mennyttä.

Kysy siis itseltäsi: olisitko halunnut olla tämän henkilön läheinen? Kenties äiti, tytär, sisko tai paras ystävä. Olisitko halunnut vastata puhelimeen ja kuulla monotonisen äänen kertovan, ettei mitään ollut tehtävissä, pahoittelevan. Jos et omaa elämääsi arvosta niin olisitko todella valmis aiheuttamaan suunnattoman tuskan heille, jotka sinusta välittävät?

Minä en olisi. Siksi kypärä pysyy päässä - nyt ja aina.
Toivottavasti myös sinulla 

41 kommenttia:

  1. itse olen aina ihmeissäni kun meidän tallilla joku ratsastaa ilman kypärää, mielestäni se on niin tyhmää ja tekisi vaan mennä viereen sanomaan että "tules alas sieltä koska sulla puuttuu jotakin".
    voin kyllä vedota tuohon sinun kirjoittamaasi yhteen kohtaan että se pipo näyttää rumalta jne. Monesti olen itsekkin katsonut peilistä ennen ratsastusta että "jooh näytänpä taas niin kauniilta", mutta aina olen mennyt kuitenkin vain ratsastamaan koska ei ketään kiinnosta.
    tulipas pitkä kommentti :'D mutta hyvin kirjoitettu postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Vaikka kypärättömiä päitä näkyy valtava määrä siellä täällä niin kyllä ne aina pistävät silmään.

      Ja joo, haha, mä kans muutamasti oon katellu et mulle ei kyllä kypärä sovi yhtään, mutta no can do - aina ei mee nallekarkit tasan! Onneks kukaan muu tuskin kiinnittää siihen huomiota, joten whatever :D

      Kiitos kommentistasi, kiva jos pidit!

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu, Susanna! Meillä ei ole kuin yksi pää ja sitä kannattaa suojella.

    VastaaPoista
  3. Olipa muuten hyvin kirjoitettu jälleen kerran!

    VastaaPoista
  4. Jokaisen oma asia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no, on ja ei. Muiden on vaikea vaikuttaa toisen kypärän käyttöön jos oma asenne on se, että tämä on mun oma asia. Harmi vain, että siitä tosiaan tulee muidenkin asia siinä vaiheessa kun jotain pahaa sattuu... :(

      Poista
  5. Kyllä, kypärä aina päässä satunaisia kuvaushetkiä lukuunottamatta. Ainahan se on ollut, ihan tajuamatta, koska äiti piti jo muksuna huolen siitä että ymmärrän, ettei selkään ole asiaa ilman kypärää. Viimeistään sen tajusin viime joululomalla, kun putosin selästä ja löin pääni. En varmaan ikinä unohda sitä hetkeä kun takaraivoni kolahti maahan. Mietin, että onpa hyvä juttu että minun kypärässäni on näin hyvät pehmusteet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Mulla kans kypärän käyttäminen on niin automaattinen juttu, ettei sitä edes ajattele ennen kuin se pää johonkin kopsahtaa. Ja siinä vaiheessa osaa kyllä olla onnellinen valinnastaan - joku pieni päänsärky on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, ettei sitä enää koskaan tuntisi!

      Poista
  6. Kiitos. Todella tärkeä aihe! Itse en ikinä ole ratsastanut ilman kypärää enkä tule ratsastamaan.

    VastaaPoista
  7. !!!! Niin asia teksti.

    VastaaPoista
  8. Sika hyvä teksti! Mulla meni kypärä uusiks pari kk sit rodeokyydin ja aivotärähdyksen seurauksena. Uudeksi kaveriksi valikoitui Back on Track, vakuutusyhtiön testivoittaja. En tiedä luitko sen mun postauksen, mutta järkytyin luettuani miten moni kypärä suojaakaan huonosti. Esim se oma vanha Lamicellini sai surkeimmat tulokset turvallisuustestissä. Onneksi en lentänyt suoraan päälleni, silloin olisi varmasti käynyt pahemmin kuin aivotärähdys mikä syntyi "vain" pään kolahtaessa viimeisenä maahan. :( ja miten moni tyttö meidänkin tallilla menee näillä huonoilla ja vanhoilla kypäröillä, pahaa tekee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla ei kerta kaikkiaan ole varaa näihin 250-400€ kypäriin.

      Poista
    2. Kiitos! Joo luin itseasiassa, oli kyllä herättävä postaus! Hurja aatella mitä tosiaan ois voinu käydä jos ois ollu huonompi tuuri... huh, huh. Ei ole leikin asia tämä kypäräasia, vaikka monet siihen niin välinpitämättömästi suhtautuvatkin... :(

      Poista
    3. Anonyymille: kypärän ei välttämättä tarvitse maksaa montaa sataa euroa suojatakseen päätä onnettomuuden sattuessa. Tästäkin huolimatta moni kuitenkin päätyy hieman hinnakkaampiin vaihtoehtoihin (kuten myös minä), koska se tuntuu pieneltä sijoitukselta omaan turvallisuuteen.

      Poista
    4. Anonyymille: Mä maksoin tuosta Back on trackin kypärästä 160 e mikä on mielestäni parempi kuin hyvä hinta mips-tekniikan omaavasta testivoittajakypärästä. :) Mulla oli ensin vaihtoehtona OneK, mutta tässä ratkaisi juurikin hinta ja se testivoittajan ominaisuus - OneK maksaa melkein 300 e.

      Poista
  9. Tosi hyvin kirjoitettu teksti, olen täysin samaa mieltä kanssasi! Kypärän käytössä ei ole mitään noloa ja hyvää syytä sille, että ratsastaa kypärättä ei ole olemassa. Olen joskus parisen vuotta sitten lähtenyt kentälle ratsastamaan ja tajunnut yhtäkkiä, että hei, eihän mulla ole kypärää ja lähtenyt kipittämään poni perässäni hakemaan sitä tallista. En onneksi ehtinyt muutakuin nousta ratsaille kunnes tajusin sen... Siltikin, vaikka moni tiedostaa kypärättä ratsastamisen riskit, tuntuu, että jotkut eivät ikävä kyllä siitä välitä, joka on tietty harmillista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä kuulla! Mäkään en ole vielä koskaan ole kuullut hyvää syytä kypärättä ratsastamiselle, ehkäpä juuri tuosta syystä, ettei sellaista ole olemassakaan.

      Poista
  10. Aivan älyttömän hyvä teksti ja pisti itsenikin miettimään. Toivottavasti kaikki jaksaisivat vaivautua sen verran että sen kypäränsä päähänsä laittaa. Ja jos kypärä tuntuu epämukavalta suosittelen ostamaan sopivamman sen sijaan, että jättäisitte kypärän hyllylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin juuri, jokaiseen päähän kun ihan taatusti on saatavilla sopiva kypärä - jos ei muuten niin vaikka mittatilaustyönä. Maksaahan se toki, mutta kyllä muutama satanen on pieni hinta siitä, että se voi todella säästää hengen ja pelastaa kokonaisen elämän.

      Poista
  11. Hieno teksti tärkeästä ja ajattomasta aiheesta! Kypärä pysyy päässä myös täällä! :)

    VastaaPoista
  12. Kyllä näin vanhaa tätiä lämmittää nähdä miten viisaita nuoria hevosharrastajia meillä on.:) Tärkeästa aiheesta hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
  13. Arvostatko esim kyraa vaikka menee ilman kypärää? Entä vaellustalleilla kun ulkomailla varsinkaan ei aina ole kypäriä niin katsotko kieroon niitä ihmisiä jotka menee niihin? Tai onko lännen ratsastus väärin? On kyllä totta että kypärä suojaa mutta aika vähän sattuu vakavia onnettomuuksia silti ja jostain syystä aina normi este ja koulu ym ratsastajat tästä hirveesti puhuu niin olisikohan ongelmaa myös niiden hevosissa jne? Tai taidossa. Ei se tarkoita tietenkään että kypärä on huono mutta mietin. Minä harrastan raveja niin en mee selkään ilman kypärää mutta kärrylenkeillä käyn välillä jos on tuttu heppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai arvostan, mutta kypärättä ratsastaminen on tapa, jota en arvosta - en maailman huippujen, enkä tavan harrastajienkaan kohdalla. Ulkomaisilla vaellustalleilla varmasti on saatavilla kypäriä, jos sellaista pyytää, tai jos ei ole, voi ihan hyvin jättää menemättä. Varmintahan on raahata mukana omaa kypärää (kuten itse Espanjassa ratsastaessani tein), mutta se pitää sitten vain huolellisesti desinfioida jos kulkee eri talleilla. Ja mitä lännenratsastukseen tulee, en tunne lajia enkä sano sen olevan väärin, mutta pitäisin hienona sitä, että kypärät senkin kohdalla vakiinnuttaisivat paikkansa. Sitä vain tuskin - ainakaan ihan lähitulevaisuudessa - tulee tapahtumaan.

      Kypärättömyydestä johtuvia vammautumisia sattuu ratsastuksen parissa huomattava määrä ja jokainen niistä on liikaa. Varmasti on aivan totta, että erilainen harrastuskumppani ja niiden tausta, koulutus sekä harrastettava laji vaikuttavat, mutta loppupeleissä kaikki hevoset ovat vain hevosia. Vaistojensa varassa toimivia saaliseläimiä, joiden kanssa tilanteet muuttuvat sekunnin murto-osassa.

      Sama pätee myös ravihevosiin, enkä itse menisi kärryillekään ilman asianmukaista suojavarustusta.

      Poista
  14. Tosi hyvä postaus! Sulla on kyllä kirjottamisen taito hallussa 👌🏼

    VastaaPoista
  15. Olipa hyvin kirjoitettu postaus! Tästä aiheesta ei voi koskaan puhua liikaa. Omakin pää nousee hevosen selkään vain kypärän kanssa, siitä en tingi.

    VastaaPoista
  16. Kypärä ilman kunnolla kiinnitettyä remmiä on turha, paitsi jos taivas putoaa niskaan. Aika raakasti sanottu, mutta olen nähnyt monta ikävää kypärän irtoamista moottoripyöräkilpailuissa vuosien varrella. Luulisi siellä jos missä pidettävän remmi kunnolla kiinni, mutta silti niitä irtoaa yllättävän helposti.
    Kivoja ja turvallisia hetkiä hevosten kanssa kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leukaremmi on kyllä oleellinen osa kokonaisuutta, vaikka monissa ratsastuskypärissäkin se roikkuu melko löysällä (se ei siis ole kiristettynä ihan leukaan kiinni) ja silti niiden tulisi pysyä päässä kolahduksen sattuessa. Tähän toki vaikuttavat kypärän rakenteelliset ominaisuudet (sekä sen istuvuus omaan päähän), joten varmintahan se on tosiaan varmistaa, että remmit ovat asianmukaisesti kiinni, lukot kunnossa jne.. Ei sitten jää arpomisen varaa.

      Kiitos sinulle! :)

      Poista
  17. Hyvin kirjoitettu postaus! Kypärä ei paljoa päässä paina, joten miksi sitä ei käytettäisi?
    Susta saa tosi positiivisen kuvan tän blogin avulla ja lukijoidenkin kommentteihin vastaat ihanan ystävälliseen sävyyn. Blogisi antaa uudemmallekin lukijalle mahdollisuuden päästä mukaan lukemaan juttuja, ilman että täytyy miettiä, että missä sitä oikein mennään. Heti blogiasi selaillessa tiesin, että tätä blogia jään seurailemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia kovasti, tulipa tästä hyvä mieli! Ihan tosi kiva kuulla, tervetuloa mukaan matkaan! :)

      Poista
  18. Fiksusti kirjoitettu tärkeästä aiheesta! Mäkään en missään nimessä ratsastaisi ilman kypärää - ja välillä käy mielessä, ettei turvaliivistäkään haittaa olisi, vaikkei hyppelisi esteitä tai testaisi taitojaan hurjalla rodeoratsulla. Mulle kävi kerran niin, että ihan kiltti heppa vain sai omat koipensa umpisolmuun suoralla uralla kevyessä ravissa (juu, mun taidoilla polle ei rullannut kauniissa muodossa takajaloillaan tehokkaasti askeltaen) - ja niin se vain mennä mötkähti nurin koko otus. Kummallekaan meistä ei käynyt kuinkaan, mitä nyt varpaat menivät ihan mustiksi, mutta tuo oli hyvä muistutus siitä, että milloin tahansa voi sattua mitä tahansa. Olen myös kuullut tilanteesta, jossa heppa liukastui käynnissä pikku alamäessä ja heitti kuperkeikan. Siinäkin voi käydä aika köpelösti. Voihan sitä ilman kypärää toki ratsastaa, jos siltä tuntuu, mutta itse en ole valmis turhia riskejä ottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juurikin näin, vahinko ei tule kello kaulassa ja milloin vain voi sattua. Onneksi teille ei käynyt pahemmin!

      Poista
  19. Luin tän postauksen vasta nyt ja kyllä kun ajattelee mitä omalle kohdalle olis voinut keskiviikon rytäkässä sattua jos kypärä ei olisi ollut päässä, niin ihan heikottaa.. kypärä on tällä hetkellä aika rajunnäköinen mutta oma naama on pientä mustelmaa ja haavaa lukuunottamatta parantunut. Jos kypärä ei olis ollut päässä, olis mun naama ja huonossa tapauksessa koko pää nyt samanlaisella mutkalla kun kypärä.

    Tosi hyvä teksti Susanna, oot niin ihana kun pystyt kirjottaa tällasta asiatekstiä ja sit seuraavassa postauksessa ihanaa huumoria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, huh, siinä ois voinu käydä tosi, tosi huonosti... Onneksi oli varustus kunnossa ja onneakin matkassa kun selvisit noinkin "vähällä".

      Mutta kiitos Aino! Ja iso kasa tsemppiä toipumiseen ❤️

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !