tiistai 1. huhtikuuta 2014

Äidin opissa

Aamun harmaudesta (pääni sisäisestä siis...) huolimatta eilisestä tuli kuin tulikin hyvä päivä. Kiitokset siitä kuuluvat ensisijaisesti maailman parhaalle hepalle, sekä äidille, joka innostui pitämään meille yläkentällä pienen tunnin.

Kuvat hieman kohisevat kun piti ISO -luku tuolla vanhalla kameralla tunkea niin suureksi.

En muista kuinka paljon olen tänne blogin puolelle taustoistani kertonut, mutta selvennettäköön sen verran, että äitini tosiaan on ihan hevosperheessä kasvanut pitkän linjan hevosihminen. Hän on ratsastanut ja omistanut hevosia pienestä pitäen, sekä toiminut aikoinaan isänsä tapaan myös estetuomarin tehtävissä. Tietotaito sekä minuun istutetut tiukat periaatteet ovat siis kulkeneet kohdalleni pitkän tien, enkä voi muuta kuin kiittää onneani näin etuoikeutetusta asemasta.

Täysi-ikäistyttyäni äiti on käynyt mukanani tallilla harvemmin. Ennen en juuri koskaan ratsastanut ilman valvontaa, ja sain aina reaaliaikaista kritiikkiä, joka auttoi minua kehittymään paremmaksi ratsastajaksi. Vahvalla perustalla on helpompi pitää yllä tasoaan myös silloin, kun sitä palautetta saa harvemmin. Viime aikoina olen kuitenkin potenut yhä kasvavaa kaipuuta takaisin säännölliseen valmentautumisrytmiin (etenkin istuntani kaipaisi "pientä" kuntoonlaittoa......), mutta haluan ensin saada Nuutin siihen kuntoon, että sen kanssa voi taas treenata "täysillä". Äidin opissa on kuitenkin hyvä ratsastaa milloin vain - vaikka se varsinainen työnteko vain sen 15 minuuttia kestäisikin.

Me tultiin eteen kun äiti yritti kuvata metsää. Sori.
Nunuu paineli aika reippahasti.
Tällä kertaa meitä mielenkiintoisempana kuvauskohteena aidan tolppa. Heh.

Eilenkin tehtiin melko lyhyt ja ytimekäs, mutta sitäkin tehokkaampi treeni yläkentällä. Tarkoituksenani oli lähinnä vain kokeilla sovitettavana olevaa satulaa (kerron lisää myöhemmin), mutta päästiinkin ihan kunnolla hommiin. Nuudeli tuntui alkuun hieman jähmeältä, mutta alkulaukkojen jälkeen sain takaosakäännösten sekä väistöjen kautta takajalkoja paremmin hereille. Jouduin kentän kunnon vuoksi (vaatisi lanausta, sillä puolet pohjasta oli melko raskaaksi mennyttä, epätasaista "perunamaata") työskentelemään pääosin pienehköllä pääty-ympyrällä tai -neliöllä, joten pitkien ravi- tai laukkapätkien hinkuttamisen sijaan päädyttiin tekemään nopeita siirtymisiä.

Alkuverkat tein ympyrällä, minkä jälkeen jatkettiin muuttamalla ratsastettava tie toiselta puoliskoltaan neliömäiseksi. Ensin tehtiin kulmassa takaosakäännös, sitten lyhyellä sivulla suoristus hyvin ulko-ohjalle, kulmassa taas takaosakäännös, siitä jatkettiin avoimelle sivulle ympyräuran mukaisesti avotaivutuksella, jonka kautta tehtiin vahva siirtyminen raviin. Sitten ravia niin, että ehdittiin tekemään hyvä siirtymä käyntiin ja suoristamaan ennen takaosakäännöstä. Tehtävän aikana Nuutti herkistyi aika mukavasti, tuli aktiiviseksi takaa ja todella hyvään muotoon kevyeksi kädelle. Lopuksi ravin laatukin parani huomattavasti.

Siirtyminen ja kuskin jalka esimerkillisesti rentona alhaalla.


Tarkennus kirjaimellisesti metsässä, mutta heppa on aika hianona !

Oli tosi kiva ratsastaa pitkästä aikaa äidin valvovan silmän alla. Joskus nuorempana ne tiukemmat kommentit oli välillä tosi vaikea sulattaa, mutta nyt osasin ottaa palautteen vastaan huomattavasti paremmin. Henkinen kasvu on hieno juttu. Suunniteltiin äidin kanssa vähän sellaista, että hän tulisi jatkossa useamminkin meitä koulimaan. Joudun siis minäkin tässä varmaan hieman taas ryhdistäytymään, o-ou... !

Kaikista postauksen kuvista kiitokset äidille, joka tosiaan lähinnä alkutunnista opetuksensa lomassa kuvaili :) Laatu ei huonojen asetusten (my bad) yllä ihan totuttuun laatuun, mutta aina ei voi voittaa. Paitsi Nuutin mielestä.

"Niin, kyllä aina voi voittaa ! Aina en vaan voita kun joku nimeltä mainitsematon perunasäkki heiluu satulassa tai parhaassa tapauksessa lentää sieltä pihalle ihan kokonaan !!"

37 kommenttia:

  1. hahaa sun kuvateksteihin ei koskaan pety, ihana toi vika XDDDDDD

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä todella etuoikeutetussa asemassa olessasi heppatytön tytär - haaveilen paikastasi vaikka varmasti olet kohdannut melko kivisiä polkuja matkan varrella.

    Minun mamma ei ymmärrä Ventastani muuta kuin sen, että se puree ja on vaarallinen eikä hänen lapselleen sopiva. "Milloinka sinä lopetat?" on enemmän kysytty kuin se "kuinka tänään treenit sujui" ...

    Mutta Snuudels näyttää aina niin hyvältä!

    http://aaveennet.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä ainaki tosiaan auttanu kasvamaan ! Näin vanhempana osaa arvostaa entistä paremmin :)

      Haha voi ei ! Ehkä se vielä joku päivä osaa luovuttaa toivostaan ja tyytyy osaansa heppatytön äitinä :D

      Hii kiitos ! Komeana poikana on vaikea muulta näyttääkään ;)

      Poista
  3. Ohhoh, minä puolestani en kestä yhtäkään kommenttia kentän laidalta äidiltäni - pitkänlinjan hevosihminen hänkin, mutta sanotaanko, että meidän kivojen lapsien saamisen jälkeen ratsastaminen on muuttunut namitätinä olemiseksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, namitäti on ihan hyvä ja ennen kaikkea tuiki tärkeä toimi ! Hepat kiittää ;)

      Poista
  4. olet tosi onnekas kun olet hevosperheessä varttunut, hyvä että osaat arvostaa sitä :) omassa perheessäni kukaan muu ei ymmärrä hevosista juuri mitään, mutta äiti käy kyllä usein mukana tallilla.

    VastaaPoista
  5. Nuutti on tosi hieno!

    VastaaPoista
  6. Munkin äiti on hevosihmisiä, ja pihassa on oma neljän hevosen hevosen tallikin. Isä ei noista oikein ymmärrä, mutta mielellään se kumminkin kaikissa hommissa auttaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva, kumpa meilläkin ! Vaikka onhan siinä sitten aika kiinni, helpolla ei taatusti pääse :) Mutta mukava kuulla, että koko perhe (?) on mukana touhuissa :D

      Poista
  7. näyttääpä meno hyvältä !

    miten sä pystyt ratsastaa ilman hanskoja :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitti ! :)

      En mä yleensä ratsastakaan, nytki tosiaan oli tarkotus vaan testata miltä toi satula tuntuu istua, mutta päädyttiinkin sitten vähän töitä tekemään... :D

      Poista
  8. Nuutti on jotenkin todella mukavan mallinen hevonen, se näyttää aina liikkuvan hyvässä muodossa. Hienot te. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Munki mielestä se kyllä kieltämättä on tosi kivan näkönen liikkuessaan :) Ja siltä se tuntuu selkäänkin !

      Poista
  9. olette mahtava pari <3 pakko vielä kertoa että mun pikkusisko on suuri nuutti-fani,ne kun leikkii kavereidensa kanssa heppaa niin sisko haluaa aina olla nuutti kun se on sen hieno :DD

    VastaaPoista
  10. Mistä olet ostanut Nuutin ?

    VastaaPoista
  11. ihana toi ensimmäinen kuva :)) ja muutkin! ei teistä varmaan huonoi kuvii ees saa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi kuule, saa kyllä ! :D Mutta kiitos :)

      Poista
  12. Mun äiti pelkäsi ennen hevosia, mutta sain pari kertaa käymään mun vuokraponin selässä ja nyt se on keväällä aloittanut ratsastuksen alkeistunneilla :D Ihan hauskaa, ainakin saan tämän ansiosta viettää enemmän aikaa tallilla!

    VastaaPoista
  13. Mun vanhemmat pelkäävät hevosia, heti kun joku vähän heiluttaa päätään niin äiti juoksee pitkin seiniä.. :D Oishan se kiva kun vanhemmat ymmärtäis (tai haluis ymmärtää..), mutta onneksi mulla on ympärillä paljon muita hevosihmisiä.. :) Kiva postaus taas!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... ! Hevosista ymmärtämättömille saattaa olla tosi vaikeeta luottaa ei välttämättä lapseensa, vaan niihin hevosiin. Ne on kuitenkin isoja ja välillä rajujakin eläimiä, joiden kanssa voi sattua vaikka mitä. Kuten voi monessa muussakin lajissa. Oletko koskaan ihan ajatuksen kanssa kertonut vanhemmillesi hevosista ja ratsastuksesta harrastuksena? Se voisi auttaa heitä ymmärtämään? :)

      Kiitos !! :)

      Poista
  14. Itse en kestäisi hevostelevia vanhempia D: On tullut nähtyä niin paljon lapsiaan painostavia hevosihmisiä, joten olen tyytyväinen, että voin harrastaa rauhassa tai opettaa omalle äidilleni ratsastuksen saloja...

    Mutta tietenkin siinä on paremmat lähtökohdat ja ilmainen valmentaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllähän noita löytyy, mutta itse koen ainakin omalla kohdallani sen painostuksen olleen aika sopivalla tasolla :) Vaadittu on, mutta onneksi itseltäkin on löytynyt sitä tahtoa sen verran, ettei ole intoaan menettänyt. Vaikka pakko myöntää että kyllä mäki oon välillä toivonu olevani perheen ainoa heppailija... :D

      Poista
  15. Asutko vieläkin kotona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös sitä yleensä asuinpaikkaansa kodiksi kutsuta ;)

      Poista
    2. Aika vanha oot jo vanhempien luona asuun... :D

      Poista
    3. Olen hyvin pahoillani että joudut nyt tämän tosiasian kanssa elämään ! Varmasti rankkaa :(

      Poista
  16. teidän meno kyllä ainakin näin kuvista näyttää tosi hyville! ihana nuudeli :)

    VastaaPoista
  17. Mun isä ratsastaa kans ja mä en tykkää yhtään jos se alkaa neuvomaan mua x) ehkä mäkin sitten vanhempana opin arvostamaan ohjeita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa voi ei :D Mutta juu uskon niin, aika kultaa muistot !! ;)

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !