torstai 19. maaliskuuta 2015

Kotosalla taas

Unohdin edellisessä postauksessa mainita lähteväni tällä viikolla muutamaksi päiväksi serkkuni luo Mikkeliin. Pakollisen sairaslomani johdosta ajattelin voivani kerrankin hyvällä omallatunnolla viettää jokusen päivän muissa maisemissa, mutta toimettomina hetkinä ulos auringonpaisteeseen vilkuillessani tunsin itseni olosuhteista huolimatta maailman turhimmaksi olennoksi - sekä vieläkin huonommaksi hevosenomistajaksi. Tiedän, että lepo tekee selälle hyvää, mutta näin upeiden kevätsäiden tuhlaaminen turhan panttina kellimiseen tuntuu suorastaan rikolliselta.

Onneksi Nuutti on hoitajansa kanssa päässyt nauttimaan keväästä täysin rinnoin. Villien peltolaukkojen ohella työntekoakaan ei ihan tyystin ole unohdettu, ja heppanen on kuulemma suurimmaksi osaksi toiminut varsin mukavasti. Kohta ovat kentätkin täysin sulat ! Kaiken muun ohella Clarissa on poissa ollessani pitänyt huolen siitä, että runsaaseen hellimiseen tottunut Nuuttinen saa tarpeeksi haleja, pusuja, sekä tietenkin porkkanoita.

Oma aikani Mikkelissä kului pienen ikävöinnin lisäksi Anniinan kanssa lähinnä Paon ensimmäistä tuotantokautta ahmien, suloisia koiravauvoja ihastellen sekä no... tunaroiden. Eritoten maanantaina suorittamamme kauppareissu tuntui viittaavan siihen, että jos ei kukaan muu, niin ainakin epäonni viihtyy seurassamme vallan loistavasti.

Kaikki alkoi ihan hyvin, mutta kassalle päästyämme huomasin kirsikkatomaattien pyörivän valtoimenaan korin pohjalla. Niitä metsästäessäni onnistuin jotenkin saamaan sormeeni inhottavan viillon, ja loppuja ostoksia hihnalle lappaessani Anniina joutui huutamaan hutia monta kertaa. Korin viimein tyhjennyttyä nakkasin sen kassan päädyssä olleeseen pinoon ja kääntyessäni kuulin kuinka koko kyhäelmä kolisten levisi pitkin Prisman lattioita. Takanamme jonottaneet nuoret miehet ehtivät onneksi väistää. Hetken ihmeteltyään he kohteliaina poikina auttoivat nostamaan pinon takaisin tolpilleen ja kiitettyämme sekä ostokset maksettuamme luikimme kiireen vilkkaa pois paikalta. Anniinan pihassa toinen kauppakasseistamme hajosi, ja ympäriinsä sinkoillutta evästarpeistoa keräillessämme mietimme mikähän muu vielä voisi mennä vikaan. Ostoksia purkamaan päästyämme vastaus komeili silmiemme edessä: rikkinäinen kermaviilipurkki. Se oli siinä toisessa kassissa, minkä sisältö siis ei hetkeä aiemmin lojunut pitkin kuraista maata. Näin ollen kaikki ostamamme oli kotimatkan aikana saanut jonkinlaisen kuorrutteen. Tosi hienoa. Ilta kuluikin mukavasti töhnäisiä ostoksia putsaten sekä tämän jäljiltä sotkuista keittiötä luututen.

Kyllä elämä tällaisena mönkerönä olisi paljon helpompaa. Oikean alareunan kuvassa näkyy osittain kaikki kolme pumpulaa: Pulska, Neiti ja Rumpalin peppu.

Kotimatka sentään luonnistui - muutamasta edessä kuhnanneesta kanssa-autoilijasta huolimatta - oikein sujuvasti. Palailen perusteellisempien kuulumisten kanssa vähän myöhemmin, sillä nyt suuntaan juoksujalkaa Nuuttisen luo kertomaan sille etten suinkaan ole häntä hylännyt tai unohtanut. Ihana olla kotona taas !

12 kommenttia:

  1. Mikä puhelin sulla on ja minkä rotuisia noi koirat on :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhelin on Samsung Galaxy S4 Zoom ja koirulit on toyvillakoiria :)

      Poista
  2. Nyt on mullakin selkävamma... x) Liikkatunnilla tulin niskoilleen telinevoimistelussa alas ja selkä ruksahti. Kipeähän se on, mutta en ole jättämässä maanantaista ratsastustuntia väliin! ;D

    Onneksi sulla on Clarissa. Noin hyvää hevosenhoitajaa on aina vaikea löytää. Terveisiä multakin Nuutille! <3

    -Heppatyttö

    Ps. Ihania koiria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, inhottavaa ! Ootko käyny lääkärissä kuvauttamassa? Ymmärrän kyllä hyvin ton, ettei ratsastustunnin väliin jättäminen tunnu yhtään kivalta - tai edes varteenotettavalta - vaihtoehdolta :D Mullakin on tällä hetkellä niin kova hinku satulaan, että tekis mieli mennä ja haistattaa pitkät koko sairaslomalle... ! Mutta pakko yrittää malttaa nyt. Toipumisia sullekin !

      Mutta juu älä muuta sano, mulla on käyny maailman paras tuuri ! Tommosia hoitajia ei tosiaan ihan joka kolossa oo :) Ja kiitos terkuista, vien ne perille ♥

      Poista
    2. En oo käynyt lääkärissä. Opettajat nimittäin kokeili ja sanoi että kyseessä on varmaan vaan joku "lihaslukon" avautuminen. Aluksi vaan säikähdin ihan hirveesti, ei ois kiva et selkäydin vaurioitus. Mut todennäkösesti jos ei ala paranee, ni sit käyn lääkärissä.
      Ja sairaslomat ei tosiaan oo kivoja, itsekin niitä inhoan! ;D

      Poista
    3. Joo selkä on kyllä pelottava paikka satuttaa ! Itekki koko aika ihan paniikissa tsekkailen että toimiihan jalat vielä...... :D Kannattaa kyllä tosiaan käydä lääkärissä jos on kipeä vielä pitkään. Toivottavasti kuitenkin säästyt sairaslomalta !

      Poista
  3. On tosiaan tuollaisiakin päiviä että mikään ei onnistu ! Ei sitten yhtään mikään :( Mutta silloin pitää vaan toivoa että seuraava päivä on parempi ;D Mutta kiva postaus :) Nuutilla on varmasti jo kova ikävä sua mutta onneksi sillä on tosi hyvä hoitaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on ! Perjantai 13. vissiin vierailee välillä valepuvussa tai jotain... :D

      Kiitos :) Onneksi tosiaan ei koskaan tässä suhteessa tarvitse murehtia, kun aina voi luottaa siihen, että homma kyllä rullaa vaikken itse maisemissa olisikaan.

      Poista
  4. Oot tosi kaunis:)

    VastaaPoista
  5. Ihania koiranpentuja! Onko ne minkä rotuisia ja ikäisiä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmen viikon vanhoja toyvillakoiria :) Aivan ihania tosiaan ♥

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !