lauantai 2. toukokuuta 2015

Kuriton vappu-Nuutti

Vappuaattona olimme Nuudelin kanssa koulutunnilla ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Herttinen miten aika lentää vaikkei edes ole kivaa... No ei, olihan meillä sitäkin, mutta toivottavasti haaverikiintiö kuitenkin alkuvuoden kommellusten myötä pysyy tyytyväisenä mahdollisimman pitkään. Selkä on välistä vihoitellut vähän, mutta oikeastaan musta tuntuu, että ratsastus on tehnyt sille enemmän hyvää kuin huonoa. Mene ja tiedä, magneettikuvauksiin varasin ajan joka tapauksessa.

Tunnilta ei valitettavasti ole materiaalia, joten postausta kuvittaa muutama julkaisematon otos keväältä 2014.

Torstaina treenasimme kenties maailman helpointa kouluohjelmaa, nimittäin helppo B:3:sta, jonka ehkä parin viikon kuluttua lähdemme naapuritallin 1-tason koulukisoihin suorittamaan. Ehkä. Jos olisimme koko kevään päässeet treenaamaan säännöllisesti, tsiikailisin ilman muuta A:ta, mutta tällä hetkellä tuttu ja turvallinen B tuntuu no... turvalliselta. Kunhan päästään taas rytmiin ja väistöt sun muut avuille, siirrytään sille tasolle, minkä haluaisin viimein päästä vakiinnuttamaan. Seuraava askel onkin sitten saada vaihdot kuntoon ja ei muuta kuin täyttä häkää vaativiin ! Or not. Siihen olemme Nuutin kanssa valmiita ehkä sitten toiset kahdeksan vuotta yhdessä taaplattuamme...

Kenttä oli edellisen sadepäivän jälkeen aika märkä ja tästä syystä paikoin vähän möhjöinen, mutta Nuutti liikkui kuitenkin ihan ok. Ei yhtä hyvin kuin kuivana tiistaipäivänä, mutta ei huonosti ollenkaan. Eeva kehui hevosen ryhtiä, johon vaikutti varmasti osaltaan niin ulkokenttä (jossa se aina on hieman vireämpi) kuin tuo pari postausta sitten mainitsemani uusi kuolain. Ihka aito taikakuolain. Sen kanssa suuhun tuntuu olevan ihan uuden asteen yhteys.

Nuutti tympääntyneenä kun joutuu pistämään monoa ristiin.
"Onko ihan pakko?"

Alkuverkat menivät vielä ihan hyvällä mallilla rauhallisessa yhteisymmärryksessä, mutta sen jälkeen Nuutti taas vaihteeksi otti ja lähti. Tavalliseen tapaansa täysin varoittamatta ja suoraan ylös. Nämä eivät olleet pukkeja, vaan niitä toisia otuksen harrastamia loikkia. Keula ilmaan, capriolemainen hyppy eteen ja tasajalkaa takaisin maan pinnalle. Ja sama uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Ennen kuin joku tulee kysymään olenko varma, ettei Nuutti ole kipeä, vastaan: olen, niin varma kuin olla vain voin. Sadasta prosentista ei voi näissä yhteyksissä puhua koskaan, mutta yhteisten vuosiemme aikana olen oppinut sen, että Nuutti on terve kun se leikkii. Sen kipukäyttäytyminen on täysin päinvastaista. Nämäkin pomput aiheutti painepesuri, jonka kanssa pari haalarimiestä tallin pihalla suihki.

Jotta tunti ei olisi mennyt ainoastaan yläilmoissa kellien, katsoi valmentajamme parhaaksi virittää hevoselle piuhat. Gramaanit olisivat olleet huomattavasti parempi vaihtoehto, mutta niitä ei tähän hätään käsien ulottuvilta löytynyt. Kumppareita ei kiristetty lainkaan, vaan ne roikkuivat löysällä ihan jo siitä syystä, ettei Nuutti mahdollisesti uudemman kerran samalla tavalla lähtiessään menisi niskoilleen. Niitä kun ei voi selästä gramaanien tavoin hallita, ottaa ja päästää. Nuutti ei myöskään siedä liian sidottua nuppia lainkaan, joten piuhat olivat lähinnä psykologinen apu. Hevoselle pieni suuntaa antava pyyntö: mennään yhtä matkaa.

Lopputunti sujuikin vallan mainiosti. Kerran tai pari Nuutti heittäytyi kentän takapäädystä pois laukatessamme vähän vahvaksi, mutta minkäänlaisia loikkia se ei enää esittänyt. Puolessa välissä tuntia painepesuri sekä muu yleinen kolina hiljeni, eikä Nuutti enää joka kierroksella jaksanut vilkuilla olisiko vajan kulmalla jotakin mistä voisi napata syyn ylimääräiselle hörhöilylle. Liikkumisen laatu sai Eevalta runsaasti kehuja ja lopuksi koko helppo B:3:n yhteen pötköön suoritettuamme vastaanotime kommentin: "tästä olisi tullut tosi hyvät pisteet". Treeni päästiin siis lopettamaan varsin hyvillä fiiliksillä ja loppuverkoissa Nuutin korvat jo keskittyneesti lörpöttivät minne sattuu.

Vaan on se aikamoinen epeli. Luulin kevään riehulikauden jo päättyneen, mutta ei... se nähtävästi jatkuu edelleen. Uudessa kesäkarvassa on ilmeisen mukava rellestää. Nämä olivat kuitenkin kevään ensimmäiset ulkokentällä suoritetut koikkaloikat niin ehkä otus vähän saa anteeksi. Ihan hitusen vain. Onhan se kuitenkin aika söpö, eikö totta?


Minkälaisia kevätjuhlaliikkeitä teidän hevosenne harrastavat - kanssanne tai ilman?

18 kommenttia:

  1. Meillä sinkoillaan ympäriinsä, "säikähdetään" kaikkea mikä on erilailla kun normaalisti ja tietysti mukaan kuuluu myös pystyynhyppely ja kaikilta avuilta juokseminen ensimmäiset puoli tuntia ratsastuksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, eih, kuulostaa niiin tutulta !! Viisaita eläimiä :D

      Poista
  2. Tuhma Nuutti! :D Mun hevonen tekee villillä tuulella aina pukkeja laukannostoissa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se välillä ! Haha, taitaa riemastua kun saa laittaa isompaa vaihdetta silmään ;)

      Poista
  3. Voi Nuutti, se on ihan höpsö :D Ja on tosi söpö vaikka vähän "kuriton" ♡ Hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se kyllä kieltämättä ! Kuriton villilapsi ♥ Kiitos !! :)

      Poista
  4. Nuutti on niin hieno! <3

    VastaaPoista
  5. Mun vuokraheppa keksii aina välillä mukavia rodeoesityksiä, jos ratsastus käy sen mielestä liian tylsäksi ;) Ne ois Nuutin kanssa varmaan hyvät kaverukset jollain tunnilla... XD Ikää herralta löytyy jo 19v. mutta ei näytä painavan. Päin vastoin, herra on vaan nuortunut näiden meidän 2,5 yhteisen vuoden aikana! Välillä tempaukset on aika huvittavia, mutta aina ei omat hermot meinaa kestää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihanat riehulipapat ! Pitäähän sitä välillä jonkun niin ratsastajaa kuin yleisöäkin hauskuuttaa... ;)

      Poista
  6. Mun poni on ruvennu tekee semmosii sivuloikkii et suunnillee aina tipun.. Muka pelästyy esim. kentän vieressä olevaa pensasta tai estevaraston ovea tai jotain. Toivottavasti on vaan kevään villeyttä meilläkin, muuten poni joutuu kyllä valmentajan luokse käytöskouluun.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, senkin poni ! Tätä tämä kevät tosiaan hyvin usein teettää... :D

      Poista
  7. Nuutti..... Ei ilmeisesti saanut vappupalloa kun piti itsen ruveta taivaita tavoittelemaan ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saanut ei, en edes tajunnut ! :o Ihan törkeää suorastaan. Seuraavana vuonna pitää kyllä muistaa... !

      Poista
  8. Mun heppa on ratsain tosi kiltti, riehuu yleensä vain tarhassa. Siellä meno onkin välillä sellaista, että ihan hirvittää. :D Onneksi on tilaa ja hyvät pohjat, "ongelmana" ei tähän mennessä *koputtaa puuta* ole olleet muut kuin pienet pintanaarmut. :)

    Nuutti on kyllä kovin kaunis poika, upea etenkin tuo ensimmäinen kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, toivottavasti ei jatkossakaan tosiaan onnistu itseään tuon pahemmin telomaan ! Fiksun oloinen hevonen kyllä, seuraavaks mäki hommaan tommosen...

      Mutta on se kieltämättä kaunis kyllä ♥ Pieni vekkuliapina.

      Poista
  9. Minun poni on erikoistunut pysähtelyihin ja peruutuksiin. Käskystä käynnistyy pukittelu. Kaikki tuo tapahtuu kentällä! Maastossa sitten kelpaa totella ja toimia. Metsässä se rakastaa sitä kun saa vain päästellä n. 600m niin kovaa kuin pääsee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei, kuulostaa todelliselta ponilta ! Aika hyvä toi käskystä pukittelu :D Kumpa Nuutillakin olisi joku nappula - jos ei sellainen mistä pukittelun voi käynnistää niin ainakin sellainen mistä sen saisi pois päältä ! Ois niin ihana viilettää metsässä / pellolla täysillä ilman pelkoa ylimääräisistä katapulttiloikista.......... :D

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !