Chop chop, chicken...

Pitääpä ilmeisesti taas hieman ahkerammin ruveta maastoilemaan, heti kun ei ole pieneen hetkeen sitä harrastanut (muuta kuin peltoilun muodossa) niin rupeaa kummittelemaan joka puskassa... voi hohhoi :D Ja Nuuttinen kun ei ihan oikeasti pelkää mitään, aivan tavattoman itsevarma tapaus. Siis juu, tarkoituksena oli käydä kävelemässä rauhaisasti metsätie päästä päähän, kun en ehtinyt tallille niin, että olisin maneesiin päässyt... Nuudeli oli melko pirtsakkana heti alkuunsa, mutta annoin sen jolkotella aika vapaasti, varautuneena kuitenkin keräämään ohjaa käteen mikäli se säpsyilyjen lisäksi päättäisi ruveta harrastamaan jotain muutakin. Maanantaina heppa nimittäin oli sitä mieltä, ettei varmasti lähde tallin pihalta minnekään ja jäi sinne yläpihalle, hiekkatien alkuun peruuttelemaan. Potkaisin vähän napakammin muutamaan otteeseen ja Nuutti otti pari askelta eteen, kunnes taas pakkia... Mietin siinä jo, että no jos et eteen mene niin peruutetaan sitten koko matka yläkentälle saakka - sinne kun siis oli tarkoitus päästä. Hevonen kuitenkin antoi viimein periksi ja pääsimme jatkamaan vouhkaamista kentälle (turvallisesti aitojen sisäpuolelle)...

Tänään pääsimme tallin pihalta ongelmitta, ja yläkentänkin ohi mentiin hienosti, kunnes tuli stoppi. Heppanen näki jotakin tavattoman kummallista ja jäi vain möllöttämään aloilleen. Annoin sen hetken katsella, sillä Nuutti on (yleensä) sen verran fiksu poika, että kun sen hetken aikaa antaa katsoa ja ihmetellä, niin kytättävä asia menettää kiinnostavuutensa. Kun Nuutti rentoutui, kiitin ja pyysin taas eteen. Ilman satulaa ollessa tuntee kyllä (luonnollisesti) todella selkeästi kuinka hevonen jännittyy ja rentoutuu. Rupesi siinä väkisinkin miettimään enemmän sitä miten itse siellä selässä istuu; jännittääkö jostakin vai onko ihan rentona. Vähän käytännön testailua istunnan vaikutuksesta hevoseen... ;) Jup, mutta niin... päästiin etenemään jonkun matkaa, kunnes Nuutti oli sitä mieltä että jahas takaisin tallille sitten ! ja kun olin eri mieltä, niin taas peruuteltiin. Tänään tajusin pohkeiden ja istunnan lisäksi kokeilla myös ääniapuja, sillä Nuutti on niille todella kuuliainen ! Sanoin tiukasti "NYT" ja kappas, hevonen lähtikin nöyrästi tarpomaan eteenpäin... :D

Menimme taas eteen sulassa yhteisymmärryksessä, kunnes heppanen teki yhtäkki pienen sivuloikan ja ilmeisesti hieman liukasteli hypättyään tieltä liian reunaan, pois hiekoitetun alueen päältä. Minä tietenkin menetin tasapainoni niin, että olisin ehkä saanut kammettua itseni takaisin selkään mikäli hevonen olisi malttanut pysyä aloillaan, mutta koska herranen oli sen verran pörheänä, katsoin parhaaksi vain liukua maahan. En siis tippunut ! Jatkoin matkaa taluttaen ja samalla etsiskelin paikkaa, mistä mahdollisesti pääsisin takaisin selkään. Eipä tullut vastaan. Toinen hevonen sen sijaan tuli, ounou. Nuo ovat sellaisia tilanteita, missä Nuutilla välillä pimahtaa... Päätin siis kääntyä toisen ratsukon mukanaan takaisin tallille. Minua ei todellakaan kiinnostanut jäädä katsomaan saisinko MAASTA KÄSIN, jäisellä metsätiellä pideltyä kiinni hevosta, joka päättää lähteä täysillä toisen perään... Yritti se tosin kerran siinäkin kun toisen hevosen kanssa vieretysten kävelimme, mutta thank god olin varautunut ja sain käännettyä Nuutin pään itseäni kohden ennen kuin se ehti kunnolla päästä vauhtiin. Vaikka teen hevosen kanssa suht paljon töitä maasta käsin, niin se osaa kyllä tietyissä tilanteissa olla hankala. Kun Nuutti päättää talutuksesta lähteä, niin se harvemmin loikkimistaan lopettaa ennen kuin irti pääsee. Ja siis ei tee eroa vaikka olisi riimun sijasta päässä suitset tai ohjien / narun sijasta kädessä liina. Se vain lähtee. Eikä siinä pieni ihminen paljoa paina... Jonkin aikaa toki voi ohjissa roikkua ja rukoilla apua ylemmältä taholta, mutta esim. kaatuessaan sitä tuskin kukaan haluaa koko metsätietä / tallinpihaa naamallaan kyntää = pakko laskea irti ja todeta, että heppa vei ! Nuutti on perusluonteeltaan aika nöyrä ja kiltti, se ei koskaan jyrää yli tai koske ihmiseen pahalla, mutta tuollaista karkailumetkuilua se toisinaan harrastaa. Ei todellakaan usein, eikä enää niin paljon kuin ennen, mutta välillä kuitenkin.

Juu, maastokäppäilyjen sekoilujen jälkeen jäin vielä yläkentälle pyörimään. Pohja oli maanantaina aika hyvässä kunnossa, mutta nyt taas jäisempi, niin tyydyin ainoastaan kävelemään. Tein paljon voltteja (joita väistöjen avulla pienensin ja suurensin), volttikahdeksikkoa sekä pysähdyksiä. Nuuttinen tuli todella kivaksi ! Se kantoi itsensä ja pysyi tasaisessa muodossa kaikkien tehtävien läpi. Tuosta olisi ollut mukava jatkaa laukassa ja ravissa, mutta siirtyy huomiselle kun (toivottavasti) pääsen tallille aikaisemmin :) Huomisen teemaksi taidankin ottaa väistöt kaikissa askellajeissa. Pitää yrittää löytää niitä nappuloita, millä nuo raviväistöt todella saisi sujumaan paremmin... :P Jos vaikka onnistuisin saamaan tuon siskon mukaani meitä kuvailemaan ! ... tänään hänen nimittäin piti tulla, mutta yllättäen sattuikin "kipeäksi"... pah. Pitää yrittää lahjoa tuota jollain... ;)

Jottei ihan kuvatonta postausta tulisi, niin liitin tähän loppuun vielä muutaman kuvan noista Wiknerin viime sunnuntain estekisoista :) Sain viimeinkin kaikki muokattua ja julkaistua woho ! Lisää otoksia on siis tuolla kuvat.fi -tunnuksellani, halutessasi pääset sinne, suoraan näiden kyseisten kisojen kansioon painamalla tästä. Kommenteista olisin todella iloinen ! Itse olen loppujen lopuksi kuviin ihan ok tyytyväinen (ainakin, mikäli viimevuoden maneesikuviin vertailee...), vaikka tokihan on vielä paljon parannettavaa :) Ehkä tämä tästä !

60cm ja sateenkaariokseri :) Lollu & Gazebo.

Luokan 3 voittajat, Pekka & Kermit :)

Nina & Pia :)