There's no shortcut to happiness...

Olipa mahtava ilma tänään !! :) Töihinkään ei ollut lainkaan masentava lähteä, kun ulkona oli vastassa lumisateen sijasta keväinen auringonpaiste ja pari plusastetta. Tyhmää kyllä, kun tuo lumi nyt on mennyt tuollaiseksi kovaksi, niin ei oikein pääse hankitreenailemaan enää... :( Pitänee odottaa ensi talveen, että pääsee taas maistelemaan tuota Nuutin mieletöntä liikettä (ellei tapahdu ihmettä = saisi liikettä esille ihan normaalistikin)... Mihin tämä talvi on taas mennyt ?! Tuntuu ettei ole taaskaan osannut ottaa siitä tarpeeksi irti... damn. Yritän nyt kuitenkin ajatella valoisasti ja viritellä itseäni kesäfiilikseen, keväthän tunnetusti menee nopeasti talven jälkeen... ;) Pian ollaan jo rannalla bailaamassa ! Kiitän kyllä noita lumitöitä paitsi tilini kartuttamisesta, myös aika hyvästä treenistä ! Vatsalihakset ainakin joutuivat koetukselle ja jos oikein takasti katsoo, niin kykenee melkein näkemään kauan sitten kadottamani sixpäkin ! Ehkä siis olenkin rantakunnossa ennen suunnittelemaani, vuotta 2100 vai mikä se oli... jotain sinne suuntaan :P

Tänään olisi sään puolesta ollut toodella upea keli maastoilulle, mutta taas tuo tuuli ?! Mene pois. Hieman liukastakin tuppaa paikkapaikoin olemaan ja se on inhottavaa kun tuo loskapaska on nyt jäätynyt sellaiseksi kökkäreiseksi, u know? Tyydyin siis pienen harkinnan jälkeen painelemaan maneesiin, onneksi tuo aurinko toi ihanaa valaistusta sinnekin :) Mutta ai että... kyllä vain tuo viikon ratsastustauko taas näkyi ja tuntui. Nuutti oli alkuun aivan tavattoman vänkä ja kuuro avuille. Yritin siis vain saada takajalkoja toimimaan ja heppaa irti kuolaimesta, se kun yritti vain maata pitkänä ohjalla roikkuen. Tein alkuun käynnissä aika paljon harjoitusta, jossa vuoroin yliasetan hevosta sisälle ja vuoroin asetan ulos + pyydän ulkopohkeella eteen. Kun hevonen antaa periksi, niin taas asetus sisälle ja pikkuhiljaa, monien toistojen jälkeen muutan asetusta kohti normaalia, eli sitä missä näen asettaessani ainoastaan hevosen sisäsilmäkulman ja -sierainkaaren. Tuo toimii meillä hyvin, jos Nuutti tahtoo olla jäykän oloinen suustaan. Pitää vain muistaa tehdä muutokset vakaasti ja rauhallisessa tahdissa, sellainen epämääräinen pään puolelta toiselle viskominen ei aiheuta mitään hyvää.

Laukassa Nuudeli jäi todella hitaaksi ja se ihan tosissaan veti minua irti satulasta minkä ehti. Sain tehdä aivan liikaa töitä ainoastaan itseni kasassa pitämiseksi ja ajoittain oli kyllä iskeä pieni epätoivo... Pyrin vain ratsastamaan ylämäkeen, enkä antanut hevosen vetää itseään pitkäksi vaikka mikä oli. Valonpilkahdus siellä tunnelin päässä jäi kyllä - laukan osalta siis - niin vaisuksi ettää..... heppanen kyllä sitten puksutteli ihan tyytyväisenä, kun annoin pidempää ohjaa eteen alas -muotoa varten. Eipä vain kiinnostaisi lyhyemmässä muodossa liikkua, heti kun rupesin vähän vaatimaan niin koko homma lässähti käsiin. Juu no, kyllähän tuon eläimen mukavuudenhalu tiedetään...

Paras laukkakuva tältä päivältä...



Ravissa tuli onneksi parempaa pätkää ja hevonen liikkui ajoittain ihan ok kivasti. Loppua kohden se tuntui välillä jopa aika mukavalta :) "Noniin, nyt sitä liikettä mitä näkyi siellä pellolla !" Sofia huuteli ohjeita kameran takaa :D ... juu oota nyt, kyllä se täältä kohta tulee ! Voi voi, eipä tullutkaan. MIKSI se pölypää ei voi oikeasti liikkua niin upeasti aina ?! Liikettä kun kerran LÖYTYY, niin miksei sitä sitten voi normaalistikin esitellä ?! ;o ... tyhmä paljon työtä tekee, viisas Nuutti menee sieltä missä aitaa ei ole lainkaan. Niinhän se sanonta jotakuinkin meni, eikö?

Phuuh... enpä taas pitkiin aikoihin olekaan ratsastuksen jälkeen ollut noin puhki. Okei no, olen edelleen tuon sairastelun jäljiltä hieman puolikuntoinen, mutta silti... vatsalihakset au. Minun olisi kyllä välissä vain tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja itkeä kurjuuttani, mutta pakotin itseni ratsastamaan. Jouduin vain toteamaan, että oikotietä onneen ei ole... heppa on vain saatava läpi. Nuutti oli lopuksi jopa hieman hikinen, vaikken taas mitenkään pitkin ratsastanutkaan (enkä määrällisestikään ravia tai laukkaa). Poju vain ilmeisesti joutui oikeasti hommiin = jes ! Ei se määrä, vaan se laatu ! Laatu juu, heh... Hmm, uskon kyllä, että Nuutille jäi taas ratsastuksen jälkeen mukava fiilis (ainakin se on aina todella itseensä tyytyväinen...), mutta ihmisenä tietenkin ajattelen asiaa kokonaisvaltaisemmin ja pakko sanoa, että... ottaa koville, ei ole helppoa. Enhän minä nyt voi tietenkään edes olettaa, että Nuutti on jossain huippuvireessä kun itse ensin sairastelen ikuisuuden ja tulen sitten vääntämään jotain pallo ihan hukassa... mutta voi kumpa se edes toisinaan antaisi periksi hieman vähemmällä... Tuo hevonen osaa olla aivan älyttömän hieno ja ihana, tai sitten julmetun hankala. Ja kumpi se sitten on... riippuu aika pitkälti ihan minusta itsestäni. Kun ei suju, pitää katsoa peiliin ja vilkuttaa iloisesti sille syypäälle siellä niin.

Tästä alkavat Marian ottamat kuvaset :) Ylemmät siis © Sofia !

Tähän väliin vielä pakko sanoa yksi ehdottomasti noudattamani ratsastuksen sääntö: lopeta AINA onnistumiseen ! Kun hevoselle jää hyvä fiilis, se pyrkii seuraavallakin kerralla tavoittamaan sitä tunnetta :) Yksinkertainen ja varmasti aika pitkälti muidenkin noudattama käytäntö. Ei vaadi paljoa, mutta vaikuttaa suuresti kaikkeen... :)

"Helvetti kun joutuu täällä hiki hatussa juoksemaan..."

Katsokaa nyt sen naamaa ! :D Turpamuumi. Miten se voi olla tuon näköinen ?!? :D Nauroin tälle kuvalle pienen ikuisuuden... "oon muuten nyt sitte suuttunu enkä varmana liiku huomenna mihinkää............."

Oho vähän venähti tämä postaus... tuli puheripuli tai joku. Tässä taasen näkyvillä kuvamateriaalia tältä päivältä, © Sofia ja Maria, kiitos kumpaisellekin ! Tuossa yllä pari todella edustavaa kuvaa meistä työnteon jälkeen....... heh :D Ei mutta on oikeasti lohdullista nähdä kuvia niistä onnistuneista pätkistä, vaikka kokonaisuudessaan olisikin mennyt metsään. Tai no ei nyt ihan metsään, mutta pienesti pusikkoon kuitenkin... Ja siis heppa on hieno, voi perkule mitä liikettä siinäkin olisi kun vain osaisin ratsastaa sen esille ! Onhan tässä huomattavasti kehitytty koko ajan, mutta silti aina tulee näitä masispäiviä kun tuntuu ettei mikään onnistu. Ei voi mitään, näin se välillä menee... ja sitten taas valoa kohti ! ... eli katselemaan Putousta ja Terra Novaa, adios ! ;)